CM's Duckheart

Jalkavamma, 12.11.2014, kirjoittanut VRL-10444/omistaja
Aamu ei sarastanut kauniisti, vaan tiivis pilvipeite peitti senkin epämääräisen valon, joka marraskuisena aamuna olisi saattanut maahan saakka ulottua. Hevoset heräilivät aamurehujen ropinaan, ja ratsutallin ratsastajat alkoivat valmistella päivän kilpailuihin lähteviä ratsuja. Mukaan oli tällä kertaa lähdössä reilu kymmenen hevosta ja neljä ratsastajaa. Yksi ratsastajista, Asha, kuitenkin koki takaiskun ottaessaan yhtä kilparatsuista karsinasta valmisteltavaksi kuljetukseen. Maanin etujalka oli toivottomasti turvonnut ja ori ontui jalkaa selkeästi.

Muutaman puhelinsoiton jälkeen Maani joutui seisomaan kylmäysletkuihin ja jäi tallityöntekijä Monican huollettavaksi muiden kilpahevosten lähtiessä kohti kilpapaikkaa loukkaantumisen varjostaessa ratsastajien mieltä. Tallin vakieläinlääkäri saapui paikalle puolilta päivin, ja Maani oli jo melko ärsyyntynyt jouduttuaan tarhan sijaan seisoskelemaan karsinaan koko aamupäiväksi. Taivuttelun, juoksutuksen ja tunnustelujen jälkeen todettiin, ettei vakavaa vahinkoa jalasta onneksi löytynyt, vaan ori todennäköisesti oli kolauttanut sen yön aikana jonnekin karsinassaan. Muutama päivä lepoa ja rauhallista tarhailua, ja hevosen pitäisi taas olla kuin uusi! Toivotaan siis parasta, jotta ori pääsee taas pian kilpakentille jatkamaan lupaavaa uraansa lännenratsuna.

Rapsutuksia, 17.04.2015, kirjoittanut VRL-10444/omistaja
Ryhmä läheisen koulun lapsia oli tullut tutustumaan talliin ja ratsastamaan koulun urheilupäivän aktiviteettina. Osa lapsista pääsi harjaamaan hevosia muiden ratsastaessa ja osallistuessa muihin aktiviteetteihin. Maani on tallin hevosista aina ollut se, jonka kanssa on mukava viettää pitkiä ainoja vain harjaillen ja rapsutellen. Ori vastaa rapsutuksiin selkeästi tyytyväisenä ja arvostaa myös harjailua, eikä sitä haittaa seistä aloillaan pitkiäkin aikoja, niin kauan kun huomiota vain saa. Ei siis ollut vaikea valita hevosta lapsiryhmän rapsutettavaksi, vaan Maani (oriudesta huolimatta) oli selkeä valinta työhön. Osa koululaisista sai myös syöttää hevosille porkkanan palasia, mikä ei toki Maania ainakaan haitannut.

Ori selvästi nautti olostaan rapsutettavana tapahtumassa, se osasi seisoa hievahtamattakaan ujompien harjaajien kanssa, mutta nuuhki innokkaasti rohkeampien käsiä ja seurasi kiinnostuneesti lasten tekemisiä. Maania ei hetkauttanut edes tammojen vieressä seisoskelu, vaan se oli huomattavasti kiinnostuneenpi saamastaan huomiosta kuin mistään muusta. Varsin rentoutuneen oloinen hevonen venytteli pitkään ja hartaasti, kun harjauspaikalta lähdettiin takaisin tallia kohti, saaden muutaman lapsista tuijottamaan orin kissamaisia liikkeitä hämmentyneesti.

Uittotreeniä, 14.06.2020, kirjoittanut VRL-10444/omistaja
Lämmin kesäpäivä oli saanut tavallisen maastosuunnitelman muuttumaan uitoksi. Saatavilla olevista ratsuista olin valinnut varsin luottavaisena rauhallisen Maanin. Tällä kelillä en halunnut hikoilla superherkän Sepin tai turhankin vauhdikkaiden Nellyn tai Ladyn selässä, vaan lämpiminä päivinä toisinaan turhankin veteläksi heittäytynyt Maani vaikutti oivalta vaihtoehdolta. Mukaan lähtevistä työntekijöistä Jess valitsi suosikkinsa Sepin, ja Tara ja Oliver saivat Nellyn ja Ladyn.

Uhkarohkeana, ja hevoseni seesteisyyteen luottavaisena, jätin satulan talliin ja lähdin matkaan ilman. Matka rannalle sujui mukavasti kävellen ja rauhallisesti ravaten. Välillä kyllä piti mennä reippaampaa ötököitä pakoon. Rannan näkyessä hevoset alkoivat herätä enemmän, nekin halusivat veteen viilentymään. Olin kuitenkin tehnyt valtavan arviointivirheen Maanin innossa uida ja satulattomuudessani. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, makasin pitkin pituuttani rantahiekassa katsellen, kuinka uljas ratsuni karautti kohti vettä. Kuin lähtömerkin saaneina myös muut ratsut loikkivat erinäisin juhlaliikkein viilentävään veteen, tosin ratsastajineen, kun itse möngin ylös hiekasta ja kahlasin hevoseni perään toiveenani napata ori kiinni ennen kuin se piehtaroisi itsensä hiekkaiseksi. Aikeeni kuitenkin epäonnistui surkeasti, ja nöyryytettyinä palasimme ratsuni kanssa molemmat tallille vetisinä ja hiekkaisina. Sentään yhtä matkaa.

WRJ-CUP reissussa, 31.10.2020, kirjoittanut VRL-10361/omistaja
Tänään laitettiin koko tallin kisajoukot kuosiin ja lähdettiin porukalla edustamaan Orange Wood Ranchilla pidettäviin WRJ-Cup kisoihin. Maaniltakin saatiin kaikki jouhet suoristettua, karva kiillotettua ja rekkaan astelikin oikein komia herrasmies. Vaan semmoinen ei tullut kisapaikalla ulos. Maanin vieressä matkustanut, tavallisesti hyvinkin rauhallinen ja helposti tyytyväinen, Darion oli hyvin tyytymättömän näköinen ja tuli kaviot tömisten ulos rekasta ja kun Maania mentiin hakemaan, tuli hetkellinen epätoivo useammallekin kisaporukasta. Maani oli nimittäin onnistunut irrottamaan heinäverkon ja pukenut sen heinineen päivineen päähänsä, häntäjouhia oli jätetty muutama väliseinän reunaan ja jostain oli lapaan ilmestynyt märkä läntti. Ori itse ei ollut tästä moksiskaan ja tuli hakijaa vastaan iloisesti höristen, kuin esitellen omaa verkkoviritystään. Ei siinä muu auttanut kuin vetää syvään henkeä ja lähteä etsimään saksia, jotta heinäverkko saataisiin pojan päästä pois. Onneksi Maani ei sentään ollut ensimmäisten lähtijöiden joukossa, joten porukalla saatiin Maani puunattua uudestaan sellaiseen kuntoon, että kehtasi kilpailukentälle mennä. Loppujen lopuksi oli oikein kannattava reissu Maanin osalta, kun ori voitti luokkansa siistillä suorituksella. Ja kotimatkalla ei Maani kokenut tarpeelliseksi toistaa pukeutumisleikkiään ja ainoastaan hännän tuuheus kärsi reissusta.