Rantanplan Jr.

WRJ-II
VH14-014-0099

Kuva © Katarzyna Okrzesik

Virallinen nimiRantanplan Jr. OmistajaDeadwood Rangers*
Rotu, sukupuoliquarter, ori KasvattajaJuan Mickley
Syntymäpäivä24.04.2014 MaahantuojaDeadwood Rangers
Säkäkorkeus, väri156cm, rautias

• Deadwood Rangersin omistavat VRL-10444 & VRL-10361 •

• täyttänyt 3v 24.07.2014 ja täyttänyt 6v 24.12.2014 •

Luonnekuvaus

Junnu on hieman kärsimätön tyyppi, mutta pohjimmiltaan oikein kiltti hevonen. Orin suurin rakkaus ovat herkut, ja sen saakin vaikka kiipeämään perässään puuhun, jos lahjoo parilla porkkanapalalla tai heppanamilla.

Hoitaessa Junnu kyllästyy helposti, se saattaa steppailla paikallaan ja viskellä päätään osoittaakseen mieltään. Mitään ilkeää ori ei kuitenkaan tee. Kaikkien mielenterveyden parhaaksi hoitotoimenpiteet on helpoin hoitaa ripeää tahtia tai lahjoa hevosta ruualla seisomaan rauhassa. Erityisesti kilpailumatkoille kannattaa varata muutama makupala matkaan, jotta Junnu osaa esitellä parhaita puoliaan myös maastakäsin.

Selkäännousun jälkeen Junnu toimii miellyttävästi, tosin ennen selkään pääsyä orin kanssa saattaa hetken joutua neuvottelemaan paikallaan seisomisesta. Haastaviin tehtäviin Junnun keskittyminen herpaantuu nopeasti, joten esimerkiksi uutta opetellessa ori tarvitsee paljon kehuja ja lepotaukoja. Osaamansa asiat ori kuitenkin suorittaa selästä todella näppärästi, ja toimiikin hyvin useimmissa lännenratsastuksen lajeissa.

Suku

i. Cut Off ii. Dollar Sign iii. Sign Out
iie. Make Me Money
ie. Unfree iei. Run In Freedon
iee. Unlocked
e. Miss Betty ei. Short Joe eii. Joe's Snowball
eie. Tall Missy
ee. Forty And Broke eei. Tithe Of Forty
eee. Broken Lionheart

i. Cut Off oli suurinpiirtein alle satakuusikymmentä korkea rautias quarterori. Se kisasi hyvin monipuolisesti eri lajeissa, työtehtävien lisäksi. Ori oli hyvin miellyttävä käsitellä, kun tammoja ei ollut näkyvissä. Tammojen läheisyydessä orilla oli tapana esittellä itseään, mutta pysyi yhä hanskassa. Orin lempiherkku oli sokeripalat, ja se oli todellinen kahlekuningas- mikäli sitä ei kiinnostanut olla jossakin, ei se siellä pitkään pysynyt.

e. Miss Betty oli pienempi ruunikko, ja quarter sekin. Betty kiinnitti usein huomiota harvinaisen tuuheilla jouhilllaan, ja miellyttävällä luonteellaan. Kilpakentillä se kävi harvoin, mutta oli hyvä nopeuslajeissa, erityisesti pole bendingissä. Betty rakasti yli kaiken omenalohkoja, ja teki lähestulkoon mitä tahansa niiden eteen. Betty jätti jälkeensä vain kaksi varsaa, sillä se tuppasi tiinehtymään varsin huonosti.

ii. Dollar Sign oli myöskin alle metri kuusikymmentä, ja väriltään se oli kaunis rautiaanpäistärikkö. Dollarina tunnettu ori oli varsin riehakas käsitellessä, mutta ei mahdoton- ihmisen piti vain tosissaan tietää, mitä oli tekemässä. Sen sijaan se oli erinomainen karjahevonen, ja ratsastajan ei tarvinnut kuin vain pysyä kyydissä. Dollari tiedettiin myös hyvästä kestävyydestään, sillä se jaksoi hyvin useamman päivän karjanajot.

ie. Unfree oli kaunis, musta tamma varustettuna valkealla piirrolla ja yhdellä sukalla. Tamma oli pieni, mutta erittäin ketterä ja nopea liikkeissään. Se oli myös, sanotaanko harvan tyyppinen hevonen. Tammalla oli tapana napsia, ja se oli todellakin Tamma. Unfree oli siitäkin erikoinen, että se ei pitänyt herkuista. Jälkeensä se jätti 4 varsaa, joista ainoastaan yksi oli tammavarsa.

ei. Short Joe oli varsin pieni ruunikko ori. Ketteryyttä ja nopeutta sillä oli vaikka muille jakaa, ja sillä oli ällistyttävän hyvä tasapaino. Joe kisasi pitkään barrel racingissä varsin hyvin tuloksin, kunnes ura katkesi hankosidevammaan. Kuntoutuksen jälkeen Joe oli lähinnä pihakoristeena, satunnaisena maastokaverina ja siitosorina. Joe eli pitkän elämän jättäen jälkeensä 12 jälkeläistä, ja ansaiten lempinimen ”Old Joe”.

ee. Forty And Broke oli isompikokoinen, vanttera ruunivoikko tamma. Se oli erityisen lempeä lapsille, ja oli niiden luottoratsuna. Muutamat kisat se pyörähti, mutta ilman sen kummempaa menestystä. Sen sijaan se oli mitä kärsivällisin opetushevonen, joka ei vetänyt hernettä nenään yhtään mistään. Tamma oli hyvin herkästi tunnistettavissa etenkin päiväuniaikaan, koska tallikissa otti aina makoisat päiväunet hänen selässään.

Jälkeläiset

s. 10.06.2016 range-t Dead's Dayplanner, e. Matilda Matab
s. 23.07.2019 qh-o Hippaorinini 'DW, e. Winter Vine
s. 07.06.2020 qh-o Day of Reckoning, e. Dusk Till Dawn

Kilpailukalenteri

40 WRJ:n alaista sijoitusta, joista 4 on voittoja.
Kilpailukalenteriin on merkitty vain sijoitukset.

WRJ CUP :: 31.08.2014 - Takkuinen - Reined cow horse - 5/36
WRJ :: 29.08.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Reined cow horse - 1/23
WRJ :: 02.09.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Reined cow horse - 3/23
WRJ :: 03.09.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Cutting - 3/35
WRJ :: 03.09.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Reined cow horse - 3/23
WRJ :: 26.08.2014 - Kadotetut suomenhevoset - Barrel racing - 5/35
WRJ :: 27.08.2014 - Kadotetut suomenhevoset - Cutting - 5/35
WRJ :: 28.08.2014 - Kadotetut - Western pleasure - 5/36
WRJ :: 29.08.2014 - Kadotetut suomenhevoset - Pole bending - 3/35
WRJ :: 31.08.2014 - Kadotetut suomenhevoset - Pole bending - 3/35

WRJ :: 31.08.2014 - Kadotetut - Reined cow horse - 4/23
WRJ :: 23.09.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Keyhole race - 4/40
WRJ :: 29.09.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Western riding - 3/40
WRJ :: 29.09.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Pole bending - 2/40
WRJ :: 14.10.2014 - Rawe Horses Ranch - Keyhole race - 5/41
WRJ :: 27.10.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Western trail - 4/40
WRJ :: 28.10.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Western trail - 2/40
WRJ :: 28.10.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Barrel racing - 1/40
WRJ :: 31.10.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Western trail - 5/40
WRJ :: 01.11.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Western riding - 1/40

WRJ :: 02.11.2014 - Kilpailukeskus Reiter - Western trail - 4/40
WRJ :: 06.11.2014 - Delmenhorst - Western pleasure - 5/35
WRJ :: 07.11.2014 - Delmenhorst - Pole bending - 2/38
WRJ :: 09.11.2014 - Delmenhorst - Pole bending - 5/38
WRJ :: 24.11.2014 - Zurück - Barrel racing - 5/35
WRJ :: 24.11.2014 - Zurück - Keyhole race - 1/31
WRJ :: 25.11.2014 - Zurück - Pole bending - 5/31
WRJ :: 24.11.2014 - Stableyard - Halter - 8/66
WRJ :: 28.07.2020 - Birch Bark Ranch - Western riding - 05/61
WRJ :: 29.07.2020 - Birch Bark Ranch - Halter - 04/52

WRJ :: 29.07.2020 - Birch Bark Ranch - Western pleasure - 03/57
WRJ :: 29.07.2020 - Birch Bark Ranch - Western riding - 04/61
WRJ :: 31.07.2020 - Birch Bark Ranch - Western riding - 04/61
WRJ :: 01.08.2020 - Crystal Grove - Halter - 03/11
WRJ :: 01.08.2020 - Crystal Grove - Barrel racing - 01/09
WRJ :: 04.08.2020 - Birch Bark Ranch - Western riding - 02/61
WRJ :: 05.08.2020 - Birch Bark Ranch - Halter - 06/52
WRJ :: 05.08.2020 - Birch Bark Ranch - Western trail - 02/63
WRJ :: 07.08.2020 - Birch Bark Ranch - Western riding - 06/61
WRJ :: 09.08.2020 - Birch Bark Ranch - Western riding - 07/61

Päiväkirja ja valmennukset

Ensimmäinen leiripäivä 07.06.2021, kirjoittaja VRL-10444 (omistaja)
”Anna, saat kokeilla Junnua. Se voi olla maasta vähän turhan levoton, mutta rauhoittuu kyllä, kun päästään liikkeelle”, leirin ohjaaja hymyili mulle ja viittoi kohti rautiasta hevosta. Nyökkäsin ja katsoin kohti mulle osoitettua hevosta pieni hermostuneisuus mielessä. Puomiin sidottu Junnu steppaili vähän levottomasti, mutta ei vaikuttanut mitenkään uhkaavalta. Oma levottomuuteni kuitenkin kasvoi vähän, olinhan tottunut kotiratsastuskouluni lähes pystyynkuolleen rauhallisiin ratsuihin. Pian meille annettiin lupa alkaa harjaamaan ja varustamaan ratsujamme ensimmäistä tuntia varten, ja mun täytyi unohtaa murehtiminen. Astelin mahdollisimman varman näköisesti quarteriksi olettamani raudikon luo ja aloin harjaamaan sen jo valmiiksi lähes kiiltelevää karvaa.

Leiriohjaaja oli onneksi ollut oikeassa sanoessaan, että Junnu rauhoittuisi, kun pääsisi töihin. Steppailevasta ja levottomasta käytöksestä ei ollut jälkeäkään enää siinä vaiheessa, kun me päästiin kentällä raviin asti. Päinvastoin, Junnu tuntui kuuntelevan mun kaikkia ohjeita ja oikeasti keskittyvän siihen mitä oltiin tekemässä, kuitenkin ylitulkitsematta mun varmasti välillä epäselviä apuja. Mä en oikein voinut uskoa, ettei osasyynä ollut Junnun taitava käytös, kun meidän opettaja tunnin päätteeksi määräsi meidät edistyneiden ratsukoiden ryhmään.

Leirihevonen 08.06.2021, kirjoittaja VRL-10444 (omistaja)
Seurasin rautiaan quarterin liikkeitä barrel racing -radalla mielenkiinnolla, ori teki parhaansa tottunein ottein kuten yleensäkin, mutta ratsastaja näytti vähän aralta, eikä uskaltanut vaatia hevoselta riittävästi vauhtia. Radan jälkeen pyysin ratsukon siirtymään käyntiin.
”Ok, saatte mennä vielä kerran tänään. Pyydä siltä vähän lisää vauhtia tynnyreiden välissä, muuten teillä menee tosi hyvin!”, yritin kannustaa ensimmäistä kertaa Deadwoodissa leireilevää Annaa, joka ratsasti Junnua vauhtia lukuunottamatta melko hyvin. Olin määrännyt ratsukon edistyneiden ryhmään, mutta Anna ei vaikuttanut olevan kovin varma ratsastuksestaan. Nyt ratsukko lähti kiertämään tynnyreitä viimeistä kertaa tänään, ja Junnu venytti askeliaan nyt jo paljon paremmin eikä unohtunut haaveilemaan kiertojen välissä.
”Hyvin tehty, te saatte nyt alkaa jäähdyttelemään. Ravaile hetki rauhassa, ja anna sen sitten kävellä omaa tahtiaan. Otetaan Elle ja Zodiac seuraavaksi tynnyreille”, selostin ohjeita ratsukoille ja katselin tyytyväisenä molempien orien menoa, kun ratsukko pääkentällä vaihtui. Junnu ei ollut aiemmin toiminut meillä leirihevosena, mutta osoittautunut jo tämän leirikesän toisena päivänä oivalliseksi hevoseksi siihenkin työhön.

Yömaasto 10.06.2021, kirjoittaja VRL-10444 (omistaja)
Kello löi kymmenen illalla, ja hämärä ympäröi talleja, kun me vasta valmistauduttiin lähtemään tallipihalta. Kaiketi oudon kellonajan vuoksi Junnu oli tavallistakin levottomampi, ja minä sain tehdä kaikkeni saadakseni satuloitua sen onnistuneesti. Vieressä rauhallista Harmia varustava Tia naureskeli hyväntahtoisesti mun ja Junnun ongelmille, ja päätyi lopulta pitämään hevosta hetken kiinni puomia jämäkämmin, jotta mä sain satulavyön kiristettyä. Rautiaan levottomuus oli kuitenkin tarttunut jo itseenikin vähän, ja selkäännousun jälkeen ei ollut toivoakaan, että me oltaisiin nätisti odotettu muun hevosrivin kanssa liikkeelle pääsyä, vaan päädyin kävelyttämään Junnua pitääkseni sen rauhallisena. Muutamassa päivässä olin onneksi jo oppinut luottamaan hevoseen sen verran, että en hermostunut sen ripeästä käynnistä, vaan rapsutin orin kaulaa toivoen, että kohta päästäisiin matkaan.

Lopulta viimeinenkin ratsukko, Elle Zodiacilla, oli valmis lähtemään liikkeelle, ja me jäätiin Junnun kanssa jonon keskivaiheille. Maastoretki oli loistava. Me päästiin laukkaamaan pitkiä pätkiä, mistä Junnu nautti täysin rinnoin. Selässä sai aluksi tehdä töitä, ettei ori lähtisi ohittelemaan jonossa, mutta hevonen totteli kohtuullisella vaivalla ja jo toisella laukkapätkällä sain vain nauttia menosta. Rauhallisemmilla pätkillä kuuntelin hiljaisuutta ja sen läpäisevää hiljaista keskustelua, rapsutellen Junnua. Ja kun takaisin tallille päästiin puolen yön jälkeen, sekä minä että Junnu oltiin jo ihan valmiita nukkumaan.

Viimeinen leiripäivä 11.06.2021, kirjoittanut VRL-10444 (omistaja)
Edellisen yön maaston johdosta kaikki haukottelivat aamupalalla makeasti, mutta nopeasti väsymys muotoutui innokkaaksi jännitykseksi, kun leiriporukka alkoi valmistella leirikilpailun trail-rataa. Helposti eritasoisille ratsukoille sopivaksi muunnettava rata rakentui nopeasti, ja aamun kääntyessä kohti päivää ratsastajat lähtivät siistimään hevosiaan kilpailua varten.

Junnu oli, sille varsin epätyypillisesti, löytänyt tarhastaan aamuyön sateen synnyttämän mutalätäkön ja hankkinut komean kuorrutteen mutaa. Annalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pestä koko hevonen, ja toivoa sen kuivuvan jokseenkin edustavaan kuntoon ennen illan kilpailua. Onneksi edistynyt ryhmä ratsasti viimeisenä, joten huoli osoittautui turhaksi, hevonen oli kuin olikin varsin edustavan näköinen ratsukon vihdoin päästessä kilpailun verryttelyyn saakka.

Radalla Junnu esitteli parasta osaamistaan innostuttuaan kilparadoilta eläköityneenä hevosena virittyneestä ilmapiiristä leiriläisten keskuudessa. Vaikka Annalla olikin hieman vaikeuksia portin kanssa, Junnu suhtautui kärsivällisesti ja ratsukko selvisi lopulta haasteesta. Puomitehtävät, Junnun suosikit, ori suoritti oikeastaan ratsastajasta paljoa välittämättä, enemmän automaattisesti kuin Annan ratsastuksen vuoksi.

Suorituksen jälkeen Anna halasi hevosta, ja toivoi saavansa ratsastaa sillä seuraavanakin kesänä. Eikä hänen intoaan ainakaan vähentänyt leirikisan kolmatta sijaa osoittava komea ruusuke Junnun suitsissa.

Kaikki materiaali © Deadwood Rangers, ellei toisin mainita
Tämä hevonen on virtuaalihevonen