|
Nimi Seppäjärven Rönsyleimu Rekisterinumero VH17-018-1845 Rotu suomenhevonen Sukupuoli ori Syntymäpäivä s. 19.08.2017 Säkä, väri 160cm, rautias |
Omistaja Halluharjantila, VRL-10361 Kasvattaja Seppäjärven Suomenhevoset Koulutus Vaativa B, 110cm, CIC1 Painotus Yleisratsastus |
Meinasin tulla hulluksi eksyessäni tutkimaan Tuuliajon hevostilalla myynnissä olevia suomenhevosia. Olisin halunnut ne kaikki ja vielä jotain vähän päälle. Ne olivat hienoja hevosia jokaikinen, ja niiden suvut olivat täynnä mielenkiintoisia ja lupaavia nimiä. Valinnanvaikeus oli käsin kosketeltavissa, kun yritin vertailla sukulinjoja, luonteenpiirteitä ja muita ominaisuuksia omiin hevosiini, jotta joukosta löytyisi juuri meille sopivat yksilöt. Lopulta neulana heinäsuovasta ylitse muiden nousi Seppäjärven Rönsyleimu. Hyvätapainen rautias oli tasokas ja korrekti, aito suomalainen, enkä voinut ymmärtää, miten se ei ollut vielä ehtinyt mennä kaupaksi. Noh, jonkun muun menetys oli tällä kertaa minun onneni, sillä Lennuna tunnettu ori oli meidän perheeseemme aivan nappilisäys.
Seppäjärven Rönsyleimu, tutummin Lennu on lupsakka kaikkien kaveri. Lennun tavatessaan ei uskoisi että se on ori, se nimittäin muistuttaa käytökseltään enemmän vanhaa ruunaa kuin viriiliä oria. Lennu on tunnettu tallissa joka paikan höylänä ja se on aina paikalla siellä missä tapahtuu. Se kuvittelee kai olevansa oman elämänsä Ulla Taalasmaa. Orin hoitaja ei voi mitenkään välttyä taskujen tarkistukselta tai kävellä ohi antamatta pusua isoon pehmeään turpaan.
Ratsastaessa Lennu pyrkii miellyttämään kaikin tavoin ratsastajaansa, mutte se vaatii myös paljon erilaisia tehtäviä ja monipuolista liikuntaa päänsä menoksi. Jos ratsastaja ei keskity 110% työntekoon saa Lennu tilaisuuden keksiä omia kevätjuhlaliikkeitä tai maneesin nurkasta voikin yhtäkkiä löytyä vaikka mörköjä. Kouluradalla se tahtoo tottakai esitellä tuomareille parhaat puolensa, kunhan ratsastaja vain siltä osaa ja jaksaa sitä vaatia. Lennun askellajeissa on helppo istua ja se tekeekin siitä mukavan ratsastettavan, vaikka aloittelijoille se ei sovi vilkkaan ajatuksen juoksunsa vuoksi.
Esteradoilla orin tyyli ei ole kaikista puhtain, vaan kuvastaa enemmänkin rentoa ja huoletonta sunnuntai jumppaa, mikäli sitä ei pistä töihin heti alkuverryttelyssä. Kun Lennun moottorin saa kunnolla käyntiin niin ponnua kyllä löytyy 110cm radoille asti, vaikka mitenkään erityisen tarkkaa ja varovaista hyppääjää siitä ei saa kuorittua silloinkaan. Kuskin kannattaakin itse pysyä kokoajan tarkkana, ellei halua hevosen pudottavan joka toista puomia ja juoksevan läpi joka toisesta. Maastoillessa Lennu muistuttaa ruoholeikkuria tai sitä se ainakin yrittää kovasti. Ratsastajalla on todennäköisesti työ ja tuska pidellä orin pää pois puskista. Tähän auttaa yksinkertaisesti vauhdin lisääminen, sillä ravatessa tai laukatessa sen täytyy keskittyä askeliinsa eikä syömiseen.
Lennu on toki myös ajolle opetettu ja toimii hyvin kärryjen edessä. Se kuitenkin tarvitsee huolellisen alkuverryttelyn jotta sen aivot saa mukaan ja pelaamaan yhteen jalkojen kanssa. Muuten tiedossa on solmussa oleva hevonen, joka yrittää tehdä kaiken vain vähän sinnepäin. Varsinkin ulkona ajettaessa orin huomio saattaa helposti kiinnittyä niin pyrähteleviin lintuihin kuin vihreisiin meheviin heinänkorsiin. Parhaiten ori menee kun pyytää sitä alusta asti kulkemaan reippaasti ja tekee rutkasti taivutuksia. Tällöin sen saa hyvin kuulolle, sekä toisinaan vähän kankean kropan vetriintymään.
© Manaaja
| isä Rönsyrölli | ii Rymyrölli | iii Rummeli |
| iie Arolli | ||
| ie Versotar | iei Turso | |
| iee Vernissa | ||
| emä Tulikukkanen | ei Kukkaisprinssi | eii Kukkien Herra |
| eie Prinsessa | ||
| ee Tulikuu | eei Kuutamo | |
| eee Tuliluikka |
ii. Rymyrölli on nimensä mukaisesti tarhan perimmäisessä nurkassa viihtyvä kaikista kuraisimman kohdan takuuvarmasti löytävä ori, joka on kiltti käsitellä ja ratsastaa. Ori on kilpaillut kansallisella tasolla valjakkoa, kenttää, koulua ja esteitä yleispainotteisesti, mutta pärjännyt parhaiten kenttäratsuna keräten kisaurallaan liki viisikymmentä sijoitusta. Ei ori tosin aivan lahjaton ole muissakaan lajeissa ollut, sillä se on kerännyt parisenkymmentä sijoitusta niin esteratsastuksessa, kouluratsastuksessa kuin valjakossakin. Kilpailu-uransa punaraudikko ori päätti 18-vuotiaana, jolloin se siirtyi täyspäiväisesti jalostusorin hommiin. Tätä nykyä Rölli nautiskelee lähinnä leppoisista eläkepäivistä eikä ota vastaan kuin parisen tammaa vuodessa. 161-senttinen Rölli on periyttänyt jälkeläisilleen hyvän ulkomuodon lisäksi rohkeaa ja meneväistä luonnetta, sekä hyvät edellytykset yleispainotteiseen harrastamiseen ja kilpailemiseen. Suuri osa sen kolmestatoista jälkeläisestä kilpailee kentässä tai yleispainotteisesti.
iii. Rummeli on punarautias jo eläkkeelle siirtynyt siitosori, joka kilpaili nuorempana menestyksekkäästi etenkin kenttäratsastuksessa ja valjakkoajon noviisi luokissa. Kymmenisen vuotta kilpailtuaan ori jäi siitoskäyttöön kotikyläänsä Tyrväälle ja toimi siellä siitoksessa vielä muutamia vuosia sitten. Nyttemmin ori on kuitenkin jäänyt omistajalleen kokonaan lomautetuksi ja viettelee ansaittuja eläkepäiviä. Jälkeläisiä orilta jäi satastarttisen kilpauran ohessa viisitoista, joista kahdeksalla on kilpailutuloksia ja lisäksi kaksi tammaa ja kolme oria on kantakirjassa ja aktiivisessa siitoskäytössä. 160-senttinen ori on luonteeltaan yhä yli parikymppisenä energinen ja varmajalkainen viilettäessään laitumella kesäisin. Vaikka teräsvaari onkin näennäisen hyvässä kunnossa, kertovat muutamat vaaleat sekakarvat päänalueella orin korkeasta iästä.
iie. Arolli oli punarautias 156-senttinen suomenhevostamma, joka kilpaili pääasiassa esteratsastuksessa 50 startin verran, mutta menestystä tuli satunnaisesti myös kouluratsastuskilpailuista. Arolli on kahden estehevosen jälkeläinen, mutta emältään tamma kuitenkin peri koulupuolellekin kelpaavat hyvät liikkeet. Energisen luonteen omaava tamma jäi siitoskäyttöön 16-vuotiaana päätettyään kisauransa ja sai sen jälkeen vielä kaksi varsaa kisauran lomassa tulleiden kahden lisäksi. Kaikki neljä ovat kilpailleet esteillä ja yksi jälkeläinen myös yleispainotteisesti kenttää ja valjakkoa. Arolli jouduttiin lopettamaan äkillisesti suolikierteen vuoksi 26 vuoden iässä.
ie. Versotar oli vaativan tason kouluhevonen, joka hyppäsi myös hyvin, mutta lähinnä kotioloissa omistajan koulupainotteisuuden vuoksi. Pitkän ja hyvätuloksisen kilpailu-uran päätettyään Verso jäi siitoskäyttöön samalle omistajalle ja ehti varsoa kuusi varsaa, ennen kuin menehtyi viimeisen synnytyksessä, joka vei myös varsan hengen. Tummanpunarautias tamma oli tumma ja tulinen, tammapäivinä se osasi olla oikeinkin kiukkuinen, mutta hoiti silti varsansa aina hyvin satunnaisista mielialan heittelyistä huolimatta. 156-senttinen tamma periytti melkolailla itseään suurempia varsoja, mutta kaikeksi onneksi nämä eivät perineet emänsä tulista luonnetta.
iei. Turso oli hyväluonteinen kenttäori, joka kilpaili Helppo ja CIC1 luokissa hyvin sijoittuen, joskin menestystä tuli enemmän Helppo-luokista. Ori kilpaili myös satunnaisia luokkia rataesteillä ja kouluratsuna, mutta teki leipätyönsä pääasiassa kenttäratsuna. Siitoskäyttöön siirryttyään tammoja riitti ja jälkeläiset kilpailivat pääosin kentässä tai yleispainotteisina, myös muutama kouluhevonen joukkoon mahtuu. Turso oli hyvärakenteinen ori, joka kantakirjattiin II palkinnolle ja siltä jäi yhteensä jälkeläisiä viisitoista, joille se periytti korrektia rakennettaan sekä hyvää luonnettaan. Tummanpunarautias ori mitattiin kantakirjatilaisuudessa tasan 160cm korkeaksi. Turso lopetettiin vanhuuden tuomien vaivojen myötä reilun parinkymmenen vuoden iässä.
iee. Vernissa kilpaili pitkän ja menestyksekkään uran kotimaassa voittaen muutamaan otteeseen myös suomenhevosten SM-kilpailut kenttäratsastuksessa tasolla CIC1. Monipuolinen tamma oli parhaimmillaan hyvien liikkeidensä vuoksi kouluratsuna, mutta toki hyvästä koottavuudesta oli apua myös rata- ja maastoesteillä. Vernissa tuntui syttyvän hallikauden maastoestekilpailuissa, joissa se ketteränä hevosena teki hyvät tiukat tie ja sijoittui lähes jokaisissa hallikisoissaan. Punaraudikko tamma kantakirjattiin II palkinnolle, jonka jälkeen se siirtyi siitoskäyttöön kokonaan. Kilpailu-urallaan sillä ei juuri enempää saavutettavaa olisi ollutkaan. 155-senttinen tamma periytti varsoilleen rohkeaa luonnetta, hyviä askellajeja sekä fiksua käytöstä kisapaikoilla, joissa sen kaikki kahdeksan varsaa ovat tunnettuja hyvästä kisakäytöksestään ja sopeutuvaisuudestaan. Erityisesti orijälkeläisiä on kehuttu rauhallisiksi ja helpoiksi. Vernissa lopetettiin ähkyn vuoksi parikymppisenä, oltuaan jo muutaman vuoden eläkkeellä siitoskäytöstä tuolloin. Tamma haudattiin omalle laitumelleen, jossa itse asiassa tällä hetkellä laiduntaa sen tytär, joka jäi kasvattajansa omistukseen.
© Jannica
Jälkeläiset
s. 13.08.2018 sh-t Helmiahon Sadeloitsu
ERJ esteatsastus 43 sij.
09.07.2018 - ERJ - Ristikallio - 110 cm - 1/50
14.07.2018 - ERJ - Ristikallio - 110 cm - 1/50
18.07.2018 - ERJ - Ristikallio - 110 cm - 6/50
03.03.2019 - ERJ - Susiraja - 110 cm - 4/30
17.03.2019 - ERJ - Hiivurin Suomenhevoset - 110 cm - 2/40
06.06.2019 - ERJ - Susiraja - 110 cm - 5/30
09.06.2019 - ERJ - Susiraja - 110 cm - 2/30
11.06.2019 - ERJ - Hiivurin Suomenhevoset - 100 cm - 3/50
12.06.2019 - ERJ - Susiraja - 110 cm - 2/30
14.06.2019 - ERJ - Hiivurin Suomenhevoset - 100 cm - 6/50
15.06.2019 - ERJ - Hiivurin Suomenhevoset - 110 cm - 3/50
18.06.2019 - ERJ - Hiivurin Suomenhevoset - 100 cm - 2/50
19.06.2019 - ERJ - Hiivurin Suomenhevoset - 100 cm - 2/50
19.06.2019 - ERJ - Hiivurin Suomenhevoset - 110 cm - 7/50
01.07.2019 - ERJ - Mörkövaara - 100 cm - 6/40
06.07.2019 - ERJ - Mörkövaara - 100 cm - 1/40
22.07.2019 - ERJ - Mörkövaara - 100 cm - 4/40
13.09.2019 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 100 cm - 6/70
17.09.2019 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 100 cm - 6/70
18.09.2019 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 110 cm - 5/56
28.09.2019 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 100cm - 7/70
28.09.2019 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 110cm - 2/56
29.09.2019 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 100cm - 3/70
29.09.2019 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 110cm - 2/56
03.01.2020 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 110cm - 3/65
21.01.2020 - ERJ - Kilpailukeskus Lupin - 110cm - 5/65
02.02.2021 - ERJ - Holmberg - 110 cm - 6/50
05.02.2021 - ERJ - Holmberg - 110 cm - 6/50
06.02.2021 - ERJ - Holmberg - 110 cm - 3/50
07.02.2021 - ERJ - Holmberg - 110 cm - 6/50
10.02.2021 - ERJ - Holmberg - 110 cm - 7/50
11.02.2021 - ERJ - Holmberg - 110 cm - 2/50
13.02.2021 - ERJ - Holmberg - 110 cm - 1/50
15.02.2021 - ERJ - Holmberg - 110 cm - 4/50
03.03.2021 - ERJ - Kaihovaara - 110 cm - 4/40
05.03.2021 - ERJ - Kaihovaara - 110 cm - 1/40
07.03.2021 - ERJ - Kaihovaara - 110 cm - 3/40
08.03.2021 - ERJ - Kaihovaara - 110 cm - 6/40
12.03.2021 - ERJ - Kaihovaara - 110 cm - 1/40
13.03.2021 - ERJ - Kaihovaara - 110 cm - 3/40
14.03.2021 - ERJ - Kaihovaara - 110 cm - 1/40
15.03.2021 - ERJ - Kaihovaara - 110 cm - 5/40
20.03.2021 - ERJ - Kaihovaara - 110 cm - 4/40
KERJ kenttäratsastus 5 sij.
08.06.2019 - KERJ - Susiraja - CIC1 - 4/42
09.06.2019 - KERJ - Susiraja - CIC1 - 2/42
12.06.2019 - KERJ - Suriraja - CIC1 - 3/42
21.06.2019 - KERJ - Walia Arabians - CIC1 - 1/42
01.07.2019 - KERJ - Walia Arabians - CIC1 - 5/42
18.10.2019 Maastoestevalmennus, kirjoittanut Amanda
Rautias suomenhevonen pälyili minun äänen suuntaan muhkean otsatukkansa alta. Se seisoi oikein esimerkillisesti paikallaan ja kiltisti keskittyi puheeseeni, josta se toki ei ymmärtänyt todennäköisesti sanaakaan. Hevosen selässä istuva Manaaja sen sijaan ymmärsi, toivottavasti. Olimme saapuneet yhdelle maastoesteradan osuudelle, josta löytyi aika perusesteitä: tukkeja, hautoja ja normaalia kapeampia pystyesteitä erikoisine oksineen ja portteineen koristeltuina. Tämän lisäksi tarkoitus oli napata mukaan myös vähän erikoisempaa sarjaestettä, coffinia. Esteet oli sijoitettu aavalle pellolle, joten näköyhteys ratsukkoon säilyi kokoajan. Lennu oli pitkän monologini aikana alkanut vilkuilla jo läheiseen puskaan, jonka vielä vihreät lehdet kahisivat varsin herkullisennäköisinä. Kun ohjeet oli vihdon ja viimein annettu, Lennu heräsi ruokahaaveistaan ja terästäytyi Manaajan antaessa avut orille. Ratsukko lähti liikkeelle ravissa. Ensimmäiset tukkiesteet olivat hyvin matalia, joten ne voitiin lähestyä ravissa ja toimivat oikein hyvin herättelevinä verryttelyhyppyinä.
Lennun laukka pyöri kohtalaisen hyvin. Manaajan oli kuitenkin oltava varsin aktiivinen selässä jokaista estettä ennen, mikä tietysti sitten näkyi punaisina poskina ja pienenä hengästymisenä, kun pieni rata oli hypätty. Lennu oli kuitenkin tyytyväinen työnsä tulokseen. Hän oli tehnyt juuri sen mitä vaadittiin. Sille tuskin tulisi mieleenkään tehdä jotakin ylimääräistä työtä, hullunhommaa. Esteiden hyppiminen näytti suurelta osin hyvältä. Kapealla pystyesteellä sekä hieman kulmaan asetetun sekä aavistuksen normaalia leveämmän esteen kohdalla sain korostaa sitä reipasta tempoa. Kapealla esteellä Manaajan oli myös tiukasti pidettävä Lennu pohkeen ja ohjan välissä. Lennu oli kovasti aina kääntymässä enemmän jompaan kumpaan suuntaan juuri ennen estettä, minkä vuoksi se melkein sai nirhattua Manaajan säären esteen jämäkkää tolppaa vasten.
Viimeisenä päätin päästää ratsukon testaamaan jännittävää coffinia. Tarkoitus oli tosiaan hypätä tukki, josta parilla laukka-askeleella alamäkeen päädyttiin hautaesteelle ja siitä sitten taas parilla laukka-askeleella ylämäkeen, jossa vielä odotti toinen tukkieste. Lennua hieman hämmensi hautaa edeltävä alamäki. Ensimmäisellä kerralla tukilta alastulo meni pieleen. Se oli tasapainoton ja horjuva, mistä Lennu säikähti. Sen pasmat menivät täysin sekaisin ja ori iski jarrut pohjaan heti toisella laukka-askeleen alussa eli sillä ei ollut missään vaiheessa aikomustakaan ylittää hautaestettä. Uusintakierroksella Manaajan piti pitää Lennu hereillä jokainen sekunti, jotta ori keskittyisi alastuloonsa. Kolmas kerta oli jo tältä ratsukolta todella hyvä. Tietysti siellä oli hetkiä, kun Lennu meinasi lähteä empimään ja ainahan toki löytyy kehitettävää, mutta tälle päivälle hieno suoritus.
virtuaalihevonen
hevosen kuvat © Narien vapaat