Tämä on virtuaalihevonen.

Okeanos

PKK-V & Laatu Ori

Perustiedot

Sukupuoli Ori Omistaja Eedi Myllyoja (VRL-10444)
Rotu Suomalainen puoliverinen Kasvattaja VRL-10444
Säkäkorkeus 185cm Kotitalli Virtuaalitalli Seppele
Väri Musta tobiano (Eeaa TOn) Rekisterinumero VH15-031-0162, #PKK3803
Syntymäaika 22.02.2013 / 11v Koulutustaso Intermediate II / 100cm, kouluratsu

Historia

Jo ensimmäisenä elinvuotenaan Noksu oli melkoine riesa omistajalleen ja emälleen. Ori erotettiin emästään jo melko varhain, emän ärsyynnyttyä suurikokoiseen ja varsin villiin varsaansa. Varsasta tuli kuitenkin kasvattajansa silmäterä mieluisan suvun ja komean ulkomuodon antiosta, joten raisua luonnetta annettiin ehkä hieman liiaksi anteeksi. Nuoresta saakka Noksusta toivottiin tulevaisuuden kouluratojen tähteä ja seitsemän vuotiaaksi saakka Noksu kilpailikin säännöllisesti kasvattajansa huomassa saavuttaen hyviä tuloksia. Kasvattaja kuitenkin lopetteli kasvatustoimintaa, ja samalla omakin ratsastusharrastus hiipui. Ori jäi kilpailutauolle, mutta jäi vielä kasvattajalleen harrastehevoseksi. Orin ollessä yhdeksän sen kasvattaja päätti, että oli aika myydä Noksu ja ostaa tilalle rauhallisempi myös lapsille sopiva ratsu. Niinpä Noksu myytiin Halluharjan tilalle, mistä Eedi löysi orin etsiessään liikutushevosta. Myöhemmin Noksu lähti Eedin mukaan Seppeleeseen ylläpitohevoseksi ja vuoden 2021 alussa Eedi osti orin omakseen.

Luonnekuvaus

Varsa-ajoistaan Noksu on tasoitunnut paljon, muttei se vieläkään mikään jokatytön kullannuppu ole. Hoitaessa ori on syytä sitoa molemmin puolin kiinni, koska ori saattaa tietyissä tilanteissa sekä näykkiä että huitoa takasillaan. Kun hoitaja uskaltaa komentaa, se yleensä tyytyy seisomaan paikallaan korviaan luimistellen ikävämmänkin tilanteen kohdatessaan. Tutun hoitajan kanssa ori myös alkaa rentoutua ja saattaa pitkän yhteistyön jälkeen olla ihan rauhallinenkin harjattava. Jossakin syvällä sisällä Noksussa on jopa pieni pehmo, sillä harvinaisina rauhallisina hetkinä ori saattaa haksahtaa nauttimaan rapsutuksistakin. Kun talutukseen siirrytään, on parempi taluttaa Noksua suitset päässä. Nykyään tämä on pääosin koska ori ei ole sitten varsavuosiensa tottunut olemaan riimusta talutettuna, vaan saattaa innostua tällaisesta sensaatiosta liikaa. Nuorenpana oria talutettiin aina kuolainten kanssa riskin takia, ja nykyäänkin, mikäli oria joutuu taluttamaan riimulla, ketjunaru suussa on hyvä varotoimenpide. Koska oria myös talutetaan suitset päässä esimerkiksi tarhaan, ei niiden pukemisen kanssa tule suurempia ongelmia, vaan Noksu ottaa jopa kuolaimet vastaan kiltisti. Satulan pukeminen sen sijaan on hieman haasteellista, selkään sen kyllä saa laittaa (jos ylettää), mutta satulavyön kiinni laitossa saa olla hyvin varuillaan takajalkojen suhteen. Hereillä saa olla myös takasuojia pukiessa, joskin ori yleensä antaa ne pukea ja myös pinteleiden pukeminen onnistuu kohtuullisesti. Etusuojat tavallisesti saa pukea hyvin. Noksulla on vasta lähiaikoina alettu käyttämään loimia orin rauhoituttua niiden suhteen, aiemmin ori repi kaikki loimiviritykset kappaleiksi heti yksin jäädessään, ja ainakin toistaiseksi loimia pukiessa saa olla varuillaan.

Niin kutsutut "erikoistoimenpiteet", kuten lastaus, kengitys, eläinlääkäri, peseminen ja klippaus eivät ole helpoimpia asioita Noksun kanssa. Lastatessa orin kanssa on aiemmin tarvittu runsaasti lisäkäsiä, nykyään napakka lastaaja tavallisesti riittää. Ori matkustaa kiltisti, mutta ulos tullaan yleensä vauhdilla. Kengittäjät eivät yleensä ole Noksun suurimpia faneja, vaan mielellään siirtäisivät oriin jollekin sijaiselle, samoin eläinlääkärit. Kärsivällisyydellä kengitys ja muut toimenpiteet onnistuvat kyllä lopulta. Peseminen ja klippaus onnistuvat kohtuullisesti tutun ihmisen kanssa, mutta vieraan on turha yrittää kumpaakaan ilman kilometrien pituista pinnaa.

Ratsuna Noksu osaa olla hieman hankala ja kuuma, mutta kun ratsastaja saa orin toimimaan on se todella herkkä ja näyttävä kouluratsu.
Kouluratsuna ori on todella upea, jos ratsastaja on tarpeeksi herkkä, mutta silti rittävän napakka pitääkseen Noksun kurissa. Esteet ovatkin aivan oma lukunsa, Noksulla kyllä voi sen koulutaustasta huolimatta yrittää hypätä, mutta onkin ihan eri asia suostuuko se hyppäämään. Ori saattaa kiihdyttää esteelle hirveään vauhtiin, mutta juuri ennen estettä tehdä täyden stopin jolloin ratsastaja yleensä hyppää yksin. Tutun ratsastajan kanssa hyvänä päivänä ori hyppää esteitä kohtuullisella tekniikalla ilman suuria ongelmia. Maastossa ratsastaja saa olla varuillaan, sillä ori saattaa säikähtää vaikka sitä oman tallin postilaatikkoa, joka vielä viimeksi oli ihan hällä väliä juttu.
Kuten hoitaessa, myös ratsastaessa Noksun kanssa kannattaa aloittaa helposta asioista ja edetä pikkuhiljaa luottamuksen rakennuttua niihin haastavampiin, koska kaikki on sen kanssa helpompaa myös selästä, mikäli ratsastaja on tuttu.

Hoito-ohjeet, ruokinta ja varusteet

Hoito- ja loimitusohjeet

Harjapakki sisältää laajan valikoiman harjoja sekä perushoidossa käytetyt linimentit. Kaapista löytyvät myös haavanhoitovälineet sekä varusteiden hoitoon tarkoitetut aineet. Kylmäsuojat ovat tallin yhteisessä pakkasessa.
Loimet ovat omalla paikallaan loimi- tai kuivatushuoneessa.

Hoitaminen
- Hoidetaan aina kahdelta puolen sidottuna käytävällä tai pesu-/hoitopaikalla
- Muista varovaisuus takajalkojen sekä hammaskaluston lähellä
- Ennen vastustusta perusharjaus
- Kevyen ratsastuksen jälkeen linimentti (2 teho tai arnika) kaikkiin jalkoihin
- Kovemman treenin jälkeen jalkojen kylmäys (20min) kylmäyssuojilla ja linimentit

Loimitus
- Jos treenin jälkeen hikinen, kuivatus villaloimen kanssa (vas. yläkulma)
- Yli + 5 asteessa sateella sadeloimi (vas. ala)
- Syksyllä ja talvella klipattuna aina sisällä sisätoppaloimi (oik. ala)
- Jos klipattu ja alle 10 astetta, ulos vain ulkotoppaloimi (oik. ylä)
- Jos alle 0 ja klipattu, sisä- ja ulkotoppaloimi

Varusteet ratsastaessa

Suojat, heijastinloimi ja varahuovat löytyvät Noksun kaapista, loput varusteista satulahuoneessa nimetyillä paikoillaan.

Varustus
- Aina suojat kaikkiin jalkoihin ja putsit etusiin
- Esteille, maastoon tai kevyeen tasaisen ratsastukseen enkkusuitset, vakavampaan treeniin kanget
- Huovan vaihto tarvittaessa, jos edellinen kovin likainen
- Hämärällä maastossa / tallialueella liikkuessa heijastinloimi

Kilpailuihin & kuljetukseen

Kuljetus- ja kilpailutarvikkeet ovat Noksun kaapissa, lukuunottamatta loimihuoneessa olevaa fleeceloimea sekä omilla paikoillaan olevia suitsia ja satulaa.

Kuljetukseen
- Pintelit kaikkiin jalkoihin
- Nahkariimu, muista sitoa tiiviisti kiinni
- Mikäli ei ole äärimmäisen lämmin, fleeceloimi tai tarvittaessa sisätoppaloimi kotiloimista
- Muista pakata myös määränpäässä tarvittavat tavarat!

Kilpailuihin
- Jalkoihin valkoiset pintelit, satulaan vaihdetaan valkoinen huopa, muuten sama varustus kuin kotitreenissä
- Älä unohda numerolappua ja muista rasvata kaviot siisteiksi
- Hevonen ulos autosta kilpailupaikalla mahdollisimman pian
- Kilpailupaikalla suitset päähän jo trailerissa/autossa
- Pidä hevonen liikkeessä, turhautuu nopeasti seisoskeluun

Ruokinta

Noksu syö päivässä 12 kiloa heinää, 3 litraa täysrehua sekä 4 desiä lisärehua. Lisäksi ori saa kausiluontoisesti tarvittaessa muita lisärehuja. Kesällä pyritään pääsemään laitumelle, jolloin heinän määrä on pienenpi.

Ruokinta
- Aamulla 2 kiloa heinää, 1 litra Harmonia -täysrehua ja 4 desiä Essentials -lisärehua
- Aamupäivällä 3 kiloa heinää
- Iltapäivällä 3 kiloa heinää sekä 1 litra Harmonia -täysrehua
- Illalla 4 kiloa heinää sekä 1 litra Harmonia -täysrehua

Sukuselvitys

i. Thanatos
VIP MVA Fn, PKK-Valio, PP-MVA,
VSN Ch, KTK-I, KRJ-I,
SPL-I*, YLA1, VPVL-I
ii. Mythology iii. Aonghus
iie. Myranda xx
ie. Belzebuth iei. Sir Atlantis
iee. Belbereth
e. Sade ei. S.R. Zeus eii. S.R. Lento
eie. Jumalatar
ee. Sadepisara eei. Ukkonen
eee. Suklaapilvi

Sukuselvitys

Noksun isänisänisä (iii), Aonghus on Grand Prix tasolla saakka kilpaillut komea holstein. Kokoa orilla on runsaasti, 179 senttimetriä, joskaan ei ihan yhtä paljoa kuin myöhemmillä polvilla. Musta ori aloitti kilpauransa syntymämaassaan Saksassa, mutta siirtyi aikuisiällä jo hyvin menesyneenä hevosena Suomeen H. Leppäsen ratsastettavaksi. Kiivasluontoinen ori menestyi loistavasti myös suomalaisen ratsastamana, ja jatkoi kilpauransa jälkeen uraansa siitosoriksi Suomen maaperällä. Suuri osa Aonghusin jälkeläisistä on isänsä tavoin kilpaillut menestyksellisesti kouluratsastuksessa.

Yksi Aonghuksella astutetuista tammoista oli Noksun isänisänemä (iie) Myranda. Tamma erosi melkoisesti suurikokoisesta puoliveriorista. Se oli vain 155 senttimetriä korkea yleishevosena kilpaillut englantilainen täysiverinen. Musta tamma syntyi ja eli asui koko ikänsä Suomessa, kilpaillen yksityisen omistajansa kanssa keskivaikeissa koulu- ja esteluokissa. Starttasi tamma myös muutamissa kenttäkilpailuissa. Se menestyi kaikissa lajeissa mukavasti, ja menestys olisi varmasti jatkunutkin, mikäli tamma ei olisi menehtynyt onnettomuudessa vain kymmenen vuoden iässä.

Noksun isänisä, Mythology, jäi Myrandan ainoaksi jälkeläiseksi. Mythology muistutti huomattavasti enemmän isäänsä kuin emäänsä 180 senttimetrin korkeudessaan. Isänsä tavoin myös Mythology menestyi hyvin kouluratsastuksessa, yltäen suomalaisen ratsastaja-omistaja-kasvattajansa J. Hakalaisen kanssa Grand Prix-radoille saakka. Hyväluonteinen ori toimi eläkepäivinään paitsi siitoshevosena, myös vikellyshevosena toimien lajissa loistavasti. Jälkeläisilleen Mythology jätti suurta kokoa ja talenttia kouluratsastukseen.

Siirtyttäessä sukututkimuksessa Noksun isänemän puolelle, sen isänemänisä (iei) on kuumaluontoinen täysveriristeytysori Sir Atlantis. Todella komealla ruunikolla olisi riittänyt kapasiteettia periaatteessa vaikka tähtiin saakka, mutta kuuma luonto koitui 171 senttisen orin kilpauran kohtaloksi ja ori saavutti tuloksia parhaimmillaankin vain vaativan A:n luokista. Hieman epäonnistuneen kilpauransa jälkeen ori sai kymmenisen jälkeläistä, jotka pääosin menestyivät mukavasti.

Jos Sir Atlantis oli turhankin kuuma, Noksun isänemänemä (iee) Belbereth oli sen vastakohta. Suomalainen puoliverinen tamma oli luonteeltaan mitä ystävällisin ja helpoin hevonen. Tamma kilpaili omistajansa kanssa kouluratsastuksessa lyhyen ja omalla tasollaan melko menestyksellisen uran, saavuttaen parhaat tuloksensa jo kymmenvuotiaana juuri ennen siitokseen siirtymistä. Kouluratsina Belbereth oli keskitasoa, mutta siitostammana se oli huippu. Tamma jätti pitkän elämänsä aikana jopa kymmenen upeaa varsaa, jotka kaikki olivat mukavaluontoisia ja omasivat kapasiteetta kouluradoille.

Sir Atlantiksen ja Belberethin yhteinen jälkeläinen, Noksun isänemä, 170 senttinen Belzebuth, syntyi Lapissa ja myytiin jo nuorena paikalliselle ratsastuskoululle. Vaikka suomalainen puoliveritamma olikin pääasiassa rentoluonteinen ja kiltti, ei se ollut omiaan ratsastuskouluhevoseksi. Ruunikko Belzeburh ei sietänyt vaihtuvia ratsastajia, vaan alkoi nopeasti oikutella ratsastuskouluhevosena. Tamma myytiinkin yksityiselle ratsastajalle, joka huomasi sen kyvyt kouluratsastuksen puolella ja kilpaili tammalla intermediate -luokkiin saakka. Kilpauransa jälkeen tamma myös kantakirjattiin toisella palkinnolla ja sai neljä jälkeläistä.

Noksun isä, Thanatos, on monelle tuttu nimi. Tämä upea musta suomalainen puoliveriori on hankalasta luonteestaan huolimatta menestynyt niin kilpakentillä kuin kaikenmaailman karkeloissa laatuarvosteluista kantakirjaukseen. Komea musta ori on toiminut myös jalostuksessa vuosia, jättäen parikymmentä jälkeläistä, joista monet ovat menestyneet kouluratsuina erinomaisesti. Ori itse on suorittanut sijoittuen Grand Prix -tasolla saakka, ja menestynyt myös näyttelyissä.

Noksun emä, ja sen emän suku, on kokonaisuudessaan yhden miehen, Seppo Rauhalan, kasvattamaa. Tästä johtuu myös puoliveristen epätyypillinen suomenkielinen nimeäminen, Seppo kun ei juurikaan englantia puhunut, ja usein kurtisteli kulmiaan muiden hevosten englanninkielisille nimille tyytymättömään sävyyn.
Sepon ensimmäinen kasvatti oli Noksun emänisänisä (eii) S.R. Lento. Seppo, entinen vannoutunut suomenhevos- ja ravimies, oli keväällä ostanut kouluratsastuksesta haaveilevalle tyttärelleen ”hyvässä lihassa” olevan ruunikon suomalaisen puoliveritamman, jonka karsinasta eräänä kevätaamuna löytyikin omistajaansa tapittamasta yhden sijaa kaksi ruunikkoa puoliveristä. Pienesti tapausta kirottuaan Seppo hentosi tyttärensä aneluille, ja syntynyt orivarsa pidettiin. Ratsupuolella melko osaamattoman omistajan ensimmäisenä kasvattina 171 senttiseksi kasvaneesta orista ei koskaan tullut huippuratsua, vaan se kilpaili tyttären, Janinan, kanssa helpoissa luokissa koulua. Hyväluontoinen Lento kuitenkin herätti Sepon kiinnostuksen puoliverisiin ja ratsuihin, joten keski-ikäinen mies myi suomenhevosensa ja osti tilalle muutaman puoliveritamman ollen varma siitä, että kivasukuiset suomalaiset puoliverivarsat kyllä kävisivät kaupaksi.

Lennon ollessa viisi Seppo osti toisen puoliverisensä, kimotamman, joka sanama kesänä varsoi sievääkin sievemmän tammavarsan. Varsa, Noksun emänisänemä (eie), sai nimekseen Jumalatar. Tämän varsan koulutuksessa Seppo sai jo apua ammattilaisilta, ja rautiaankimosta tulikin varsin mainio ratsu. Se oli Sepon itsensä luottoratsu kotikonnuilla, ja hänen tyttärensä myös kilpaili hevosella vaativiin luokkiin saakka. Kooltaan 167 senttinen tamma sai elämänsä aikana neljä jälkeläistä, kaksi Lennosta ja kaksi ulkopuolisista oreista.

Sepon kasvatustoiminnan kasvaessa varsoja syntyi melko tasaisesti yksi tai kaksi vuodessa. Suurin osa myytiin, mutta osa jäi kotiin ratsuiksi. Yksi kotiin jääneistä hevosista oli kymmenisen vuotta ratsukasvatuksen alettua syntynyt Ukkonen, Noksun emänemänisä (eei). Ruunikko orivarsa oli alunperin tarkoitus myydä, mutta Janina rakastui oriin ja se sai jäädä kotiin. Ukkosesta tulikin Sepon tallissa asuneista hevosista menestynein, Janina kilpaili 173 senttisellä orilla intermediate-luokkiin saakka ennen omaa loukkaantumistaan ja kilpauran päättymistä. Ukkonen toimi kilpauransa jälkeen menestyksellisesti myös siitoksessa.

Vuosi Ukkosen jälkeen syntyi ruunikonkirjava tammavarsa, Suklaapilvi, Noksun emänemänemä (eee). Varsa oli emänsä ainokainen, ja jäi kotiin Sepon pidettyä kovasti sen emästä. 163 senttinen Pilvi ei ikinä saavuttanut suurta menestystä kilparadoilla, mutta ihastutti luonteellaan ja toimi kotona erityisesti rakastettuna maastoratsuna. Valitettavasti Pilvi menehtyi vain 12 vuoden iässä ähkyn aiheuttamiin komplikaatioihin, ja ehti jättää vain yhden edeltävänä vuonna syntyneen varsan.

Suklaapilven ainokainen ja Jumalattaren toiseksi viimeinen varsa syntyivät samana vuonna. Yleensä Sepolla ei ollut tapana jättää kotiin enenpää kuin yksi varsa vuodessa, mutta nyt hän teki poikkeuksen sääntöön.
Jumalattaren toiseksi viimeinen varsa, Noksun emänisä, S.R. Zeus, oli myös isänsä S.R. Lennon viimeinen. Sepolla ei ollut itsellään Lennon jälkeläistä, joten oli ilmiselvää jättää isäänsä ulkomuodoltaan valtavasti muistuttanut Zeus kotitalliin. Isänsä kanssa samankokoiseksi, 171 senttiseksi, kasvanut ori (Sepon mielestä valitettavasti) kimoutui myöhemmin, eikä muistuttanut isäänsä valkoisessa karvassaan enää yhtä runsaasti. Ori kuitenkin menestyi lainaratsastajan kanssa mukavasti sekä koulussa että esteillä, ja oli ylipäätään mukava hevonen. Kovin suosittu siitosori Zeus ei Sepon oman tallin ulkopuolella ollut, mutta jätti kuitenkin muutaman jälkeläsen.

Suklaapilven ja Ukkosen yhteinen varsa, Noksun emänemä (ee), Sadepisara, ehdittiin emästä erottamisen jälkeen jo laittaa myyntiin ja sille oli jo ostajakin melkein päätetty, kun Suklaapilvi yllättäen menehtyi. Suklaapilven menehtymisen jälkeen Sadepisara jäi kotitalliin muistuttamaan Seppoa yhdestä hänen suosikkihevosestaan. Emänsä tavoin ruunikonkirjava tamma oli hyväluonteinen, muttei koskaan kilpaillut. Sadepisara toimi Sepon vanhojen päivien harrasteratsuna kotitallilla ja sai kaksi jälkeläistä.

Noksun emä (e), Zeuksen ja Sadepisaran jälkeläinen, Sade, jäi Sepon viimeiseksi kasvatiksi. Tamma oli toinen ja viimeinen vuoden 2009 varsoista, ja seuraavan vuoden toukokuussa Seppo menehtyi yllättäen. Janina ei enää harrastanut hevosia, joten haikein mielin tallissa vielä asuvat hevosen myytiin uusiin koteihin. Saden osti ensihevosen ostaja, jolle ruunikonkirjava tamma oli silmäterä. Myöhemmin omistaja kilpaili 170 senttiseksi kasvaneella tammalla menestyen niin koulussa kuin esteilläkin, ja tamma sai myös useita jälkeläisiä omistajansa kiinnostuttua kasvatuksesta. Okeanos jäi Saden viimeiseksi varsaksi ennen kuin omistaja päätyi myymään tamman viettämään rauhaisia eläkepäiviä pikkutallille.

Jälkeläiset

Noksua voi kysyä jalostukseen 1-polvisille tammoille Keskustan kautta.

01.03.2014 syntynyt suomalainen puoliverinen tamma Athene Snilli
25.08.2014 syntynyt suomalainen puoliverinen ori Encantado HAH
11.01.2020 syntynyt suomalainen puoliverinen ori Scamander HAH
19.09.2020 syntytnyt italialainen ratsuponi tamma Sierra Oceanid

Kilpailukalenteri

Noksu kilpailee porrastettua kouluratsastusta tällä hetkellä tasolla 9 (IntII). Tarkemmat kilpailutiedot.

Villit kilpailut

Kausi 2020
26.9.2020 - 3. Kalla CUP 2020 - Vaativa B - 6/21, 65,824 %
26.9.2020 - 3. Kalla CUP 2020 - Vaativa A - 6/10, 65,089 %
12.12.2020 - Seppele CUP Joulun osakilpailu 2020 - Vaativa B - 1/30, 81,429 %
12.12.2020 - Seppele CUP Joulun osakilpailu 2020 - Vaativa A - 14/30, 66,786 %
13.12.2020 - Seppele CUP Joulun osakilpailu 2020 - Prix St. Georges - 24/40, 63,571 %

Kausi 2021
27.02.2021 - 1. Kalla Cup 2021 - Vaativa A - 6/23, 68,544 %
27.02.2021 - 1. Kalla Cup 2021 - Prix St. Georges - 12/17, 65,833 %
28.03.2021 - Runiacin kisaviikonloppu - Vaativa A - 10/14, 66,200 %
14.04.2021 - Ilvessuon kisaviikko, nuorten sarjan karsinta - Vaativa B
17.04.2021 - Spring season open, Tie Tähtiin 2021 extraluokat - Prix St. Georges
18.04.2021 - Spring season open, Tie Tähtiin 2021 - Vaativa B

Näyttelyt ja muut arvostelutilaisuudet

ARVO :: Laatu Ori, kuva
Tuomarien kommentit: "Vej supistunut etusääri, hieman lyhyt runko, kauniisti kaareutuva kaula."
"Etu- ja takaosa seisovat eri tasoilla, takaosa voimattoman oloinen. Valojen ja varjojen käyttö voisi olla rohkeampaa."
Tässä työssä on selvästi panostettu mittasuhteisiin ja hevonen on päällisin puolin sopusuhtainen kokonaisuus. Lapa voisi olla loivempi ja lautanen pidempi, takajalat ovat etujalkoja pidemmät. Väritystyöskentely ei ole aivan yhtä huoliteltua kuin mittasuhteiden haltuunotto, mutta varjostusta on jo oikeaoppisilla paikoilla, yksityiskohtia on ilahduttavan runsaasti ja kirjavuuskuvio on hauskasti suunniteltu. Kun väritystekniikka harjaantuu, suosittelen vielä rohkeampaa värien ja tummuusasteiden käyttöä, niin kokonaisuudesta tulee eloisampi, ja röpelöisten reunojen siistiminen tekisi työstä huolitellumman oloisen."

PKK Muu kuva ja Casual -luokat 1.10.2020 #pkktober, Auringonlasku (kuva), tuomarina Alexiina C., EM: Kuvakulma
"Ihana asetelmaltaan taulumainen ja yksinkertaisuudessaan hurmaava piirros! Laskeva aurinko paistaa vielä kirkkaasti ja iloisesti, tosin saattaisi olla nousemassakin. Kovasti tuomarin mieleen!"
2.10.2020 #pkktober Epämukavuusalueella (kuva), tuomarina Tuulia
“Vauhdikas ja ilmeikäs piirros, hieno, vahva väritys. Hevosten koko- ja luonne-ero tuotu hyvin esiin, ja Noksu ei selkeästi ole mukavuusalueellaan.”
3.10.2020 #pkktober Ruska (kuva), tuomarina Sam
“Hieno, erilaisella rajauksella tehty piirros, jossa hevonenkin tahtoisi maistella ruskan upeita värejä. Lehdissä hienoja yksityiskohtia.”
5.10.2020 #pkktober Huipulla tuulee (kuva), tuomarina Hallava
"Hienoa, että lähestyit tehtävänantoa sanonnan merkityksen kautta. Kuvasta välittyy surumielinen tunnelma, jota kuvan harmaansävyinen toteutustapa ja henkilön piilotetut kasvot korostavat. Kuvateksti selittää ja vahvistaa osaltaan kuvan tunnelmaa."
6.10.2020 #pkktober Vilukissa (kuva), tuomarina Hallava, LKV 1/1
"Kuvasta huomaa selkeästi kumpi parivaljakosta on se vilukissa - hahmo on lämpimissä vaatteissa pipoa myöten ja hevonen ulkoilee vielä ilman loimea. Hauskana yksityiskohtana se, kuinka kumpikin vilauttaa katsojalle kengänpohjaa. Metsän kylmän vihreä sävy luo kivan kontrastin muuten lämpimänsävyiseen kuvaan."
7.10.2020 #pkktober Epäonnistuminen (kuva), tuomarina Tuulia, LKV 1/3 & EM: Kuvakulma
Hieno, panostettu piirros koulutreenien vauhdikkaasta käännekohdasta, jossa ratsastaja on hurjaa kyytiä matkalla maahan. Hevosen ja ratsastajan asennot onnistuneet haastavasta kuvakulmasta huolimatta. Hyvä, tasainen väritysjälki ja kaunis tausta.
8.10.2020 #pkktober Yllätys (kuva), tuomarina Alexiina C., LKV 1/7
Ihana ja kauniisti piirretty kuva! Kettu varsinkin on erityisen onnistunut. Repo on naapurina varmasti aikamoinen yllätys eikä tämäntyylistä ideaa ole tuomari ennen hevosten kuvagallerioissa nähnytkään! Hevonen katsoo lempeän uteliaasti kuka siellä oikein jolkotteleekaan.
10.10.2020 #pkktober Neule (kuva), tuomarina Sam, LKV 1/3
“Voi Noksu minkä teit! Ihanan ilmeikäs heppa näyttää selkeästi tyytyväiseltä ryövättyään neuleen. Siisti väritysjälki ja hauskalla tavalla esille tuotu aihe.”
11.10.2020 #pkktober Yliluonnollinen (kuva), tuomarina Tuulia, LKV 1/1
"Hämyinen, unenomainen kuva, jonka hahmoissa käytetty hienosti värejä."
12.10.2020 #pkktober Haamuratsu (kuva), tuomarina Hallava, LKV 1/3 & EM: Tunnelma
“Heti ensimmäinen reaktio kuvan nähdessäni oli vau mikä tunnelma. Olet onnistunut tekniikan kanssa loistavasti ja sumu sulautuu pehmeästi taustalla näkyvään metsään. Vaikka kuva on varsin abstrakti, on siinä kuitenkin sopivasti yksityiskohtia, jotta mielikuva paikasta ja vuorokaudenajasta välittyy. Hallittu väripaletti ja hevosen utuinen muoto vahvistavat ajatusta haamuratsusta.”
13.10.2020 Syysmyrsky (kuva, tuomarina Hallava
“Tässäkin kuvassa on onnistuttu oikein mallikkaasti vangitsemaan myrskyinen tunnelma. Metsä on tumma, puut taipuvat tuulessa ja taivaskin on hurjan violetti. Erityisesti hevosen ja ratsastajan asennot ovat varsin onnistuneet. Melkein vaikuttaa siltä, että ratsukko on alistunut myrskyn riepoteltaviksi.”
14.10.2020 #pkktober Sotku (kuva, tuomarina Tuulia
“Onpa Noksu ollut vauhdikkaalla tuulella! Muta ja syksyn lehdet näkyvät kuvassa hyvin.”
15.10.2020 #pkktober Mukavuus (kuva, tuomarina Alexiina C.
"Lupsakka ilme ja ihanat korvat! Tämä kaveri on kyllä torkahtamassa pystyyn minä hetkenä hyvänsä. Yksinkertainen, mutta yksinkertaisuudessaan näppärä piirtotyö. Toisinaan less is more! "
01.11.2020 Metsätalli Käsinpiirretyt (kuva), tuomarina Pölhö
”Mielenkiintoinen kuvakulma ja vauhdikas tilanne. Ratsukon yksityiskohtiin on panostettu.”
15.12.202 Järnby, Vapaa kuva puoliverisille (kuva), tuomarina Anne, KM ja EM: Kuvakulma
"Vauhdikas kuva ja mielenkiintoinen, muistettava kuvakulma."

PKK rakenneluokat
24.10.2020 Storywoods - HY, tuomarina Tuulia
13.12.2020 Seppele - HY, tuomarina aksu
15.12.2020 Järnby - HY, tuomarina Anne
"Mittasuhteet kunnossa, rakeinen line ja kaipaa syvyyttä väritykseen."

Päiväkirja ja valmennukset

Noksun seikkailuista 1.9.2020 alkaen voit lukea Seppeleen foorumin päiväkirjasta

17.8.2020, Noksun kuulumisia
Töiden ja koulun alku häämöttää vain parin viikon päässä, ja paluu hevosen selkään ja kilpailemisen maailmaan kesän aikana on sujunut vaihtelevasti. Noksun selästä on pudottu jo pari kertaa, ja Saken kanssa yhteisen kilpailuvireen löytäminen on ollut hidasta. Molempien orien kanssa myös hyviä hetkiä on kuitenkin ollut. Myös Livialla sujuu kasvattajansa luona loistavasti.

Lue päiväkirjamerkintä kokonaan

Noksun kanssa parhaat hetket ovat tulleet ori osoittaessa merkkejä tunnistamisesta hoitamisen helpottuessa, sekä onnistumisista kilpailuissa. Orin kanssa on saatu ensimmäisen voiton lisäksi myös pari sijoitusta, ja siirtyminen vaativampien luokkien puolelle sujui helposti. Kilparadoilla on sujunut jopa niin hyvin, että pääsemme pian debytoimaan vaativa A -luokassa ensimmäistä kertaa ratsukkona. Entisen ratsuni kanssa pääsin kilpailemaan vain vaativa B -luokkiin saakka, vaikka haastavampiakin asioita treenattiin kotona, joten tämä on myös henkilökohtainen debyyttini kyseisellä tasolla. Mikäli Noksulla on kohtuullisen hyvä päivä, luokan pitäisi sujua kohtuullisesti.

Noksuun tutustuminen ja sen kanssa treenaaminen on ollut mielenkiintoinen kokemus. Ori on toisinaan äärimmäisen hankala, mutta osaa helppona päivänä olla myös mitä mukavin ratsu ja maastakäsinkin saattaa jopa rauhoittua nauttimaan rapsutuksissa hetkeksi. Ailahtelevasta luonteesta huolimatta orista on pikkuhiljaa tullut yksi suosikkihevosistani pitkään aikaan, ja voin myöntää välillä tiputtavani orin ruokakippoon myös ylimääräisen porkkanan palan.

23.7.2020 / Kilpailupäivä
Viikon muut ratsastukset olivat sujuneet hyvin Saken kanssa ja kohtalaisesti Noksun kanssa. Noksu ei ollut aiheuttanut uusia välikohtauksia, ja pätkittäin ratsastus oli alkanut sujua jopa hyvin. Päivän kilpailut kuitenkin aiheuttivat melkoista jännitystä, molemmat orit kun osaavat halutessaan olla melkoisia kiusankappaleita. Paikalla piti olla kymmeneltä, joten itse olin tallilla jo seitsemästä asti letittämässä hevosia. Sakella oli huono päivä, eikä letityksestä meinannut tulla yhtään mitään. Noksu sen sijaan yllätti, ja antoi minun letittää jopa otsatukan ilman suuria vaikeuksia.

Lue päiväkirjamerkintä kokonaan

Reissuun lähdettiin viiden hevosen ja neljän ihmisen voimin, orien lisäksi matkaan lähtisi pari suokkia ja kolmas puoliverinen. Ihmisiä oli lähdössä kaksi Halluharjan työntekijää, Eemi, joka oli lähdössä mukaan kisahoitajan roolissa, kuulemma hän itse pysyy ennemmin maan kamaralla kuin noiusee minkäänlaisen villieläimen selkään, Oona, joka kilpailisi kolmella muulle hevosella sekä Oonan teini-ikäinen tytär Essi, joka auttelee tallilla ja ratsastaa toisinaan palkaksi. Autoon lastattiin ensin kaksi suomenhevosta, sitten Sakke, joka asteli sisälle reippaasti, minullle vieras puoliverinen ja viimeisenä Noksu. Noksun kanssa saimme neuvotella hetken autoon kiipeämisestä, mutta ori saatiin paikalleen yllättävän pienellä vaivalla.

Kilpailupaikalla oli jo melkoinen vilske kun saavuimme. Essi lähti ilmoittamaan meidät kilpailukansliaan, kun me muut jäimme pohtimaan kuinka pärjäisimme viiden hevosemme kanssa. Olimme saaneet varattua itsellemme kaksi päiväkarsinaa tallista, joten Noksu ja Sakke joukon hankalimpina yksilöinä vietiin karsinoihin. Loppu sujuikin helposti, koska pystyimme pitämään kilpailupäivän aikana kokoajan kaksi hevosta autossa, kaksi karsinoissa ja yhden käsihevosena tai suorittamassa.

Noksun luokan lähestyessä jännitykseni nousi, eikä fiilis Saken hieman epäonnistuneen radan jälkeen ollut taivaissa. Noksu kuitenkin käyttäytyi varustaessa paremmin kuin koskaan aiemmin, eikä meinannut näykkäistäkään minua kuin pari kertaa. Tästä mielialani kohosi hieman, mutta pieni epätoivo meinasi iskeä siirtyessämme verryttelyalueekka. Saken luokan aikaan verryttelykentällä oli ollut hiljaista, koska luokka oli ollut pieni. Noksun luokassa osallistujia oli kuitenkin moninkertainen määrä, ja verryttelyssä olikin melkoinen vilske. Eemi auttoi minut jättiläishevosen selkään ja antoi muutamia rohkaisevia sanoja. Yritin parhaani mukaan keskittyä Noksun ratsastamiseen, vaikka ori allani pörisi ympärillä olevalle vilskeelle ja sai minut lähinnä haluamaan luovuttaa koko jutun suhteen.

Itsepäisesti kuitenkin ratsastin verryttelyn, ja lopulta meidät kutsuttiin radalle. Heti radalle päästyämme Noksun olemus rauhottui, kun ympärillä ei viuhtonut menemään kasaa muita ratsukoita. Noksun rauhoittuessa uskalsin itsekin vähän rentoutua. Molempien rentoutumisen seurauksena suoritus oli paras ratsastukseni Noksulla toistaiseksi, ja palasin radalta hymyssä suin. Ratsastaessani loppuverryttelyä, en kuullut kuulutuksia kunnolla, mutta Eemi ilmestyi kentän laidalle kertomaan, että olimme siirtyneet luokan johtoon. En uskonut, että johtopaikkamme pitäisi, olihan luokassa vielä 10 ratsukkoa jäljellä. Jäin kuitenkin verryttelykentälle, koska sijoitus olisi hyvin mahdollinen.

Kuin ihmeen kaupalla kukaan ei ylittänyt prosenttejamme, vaan pian päädyin Noksun kanssa palkintojen jakoon voittajana. Ori esitti erinäisiä juhlaliikkeitä sekä palkintoseremonian että kunniakierroksen aikana, mutta tällä kertaa olin niin tyytyväinen, etten muistanut edes jännittää orin pomppuja kesken kunniakierroksen.

20.7.2020 / Valmennus
Päästyäni takaisin talliin ensimmäisen valmennuksen jäljiltä ja vietyäni Saken tarhaan siirryin Noksun karsinalle. Ori oli tänään edellistä kertaa rauhallisempi, mitä tuli jalkojen ylimääräisiin liikkeisiin hoitaessa, mutta hampaita sai varoa sitäkin enemmän. Saatuani varusteet päälle pienen tuskailun jälkeen ehdimme kentälle juuri ja juuri ennen valmennuksemme alkua. Sain hetken taistella jättiläisen kanssa, että pääsin kiipeämään kyytiin, mutta selkään päästyäni ori rauhoittui kummasti. Alkuverryttelyssä Noksun kanssa sujui yllättävän hyvin ja saimme kohtuullisesti kehuja valmentajaltakin. Ori kuunteli minua mukavasti, eikä yrittänyt mitään tyhmää.

Lue päiväkirjamerkintä kokonaan

Ensimmäisessä laukannostossa sain ensimmäistä kertaa kokea Noksun pukittelun. Olimme nostamassa laukkaa rauhallisesta, kohtuullisen kootusta ravista, kun yhtäkkiä koko paletti levisi. Ori nykäisi ohjat käsistäni, lähti reippaaseen laukkaan ja heitti takajalkansa kolmesti korkeuksiin. Pukkeja seurasi äkkipysähdys. Jonkin adrenaliinin ja epätoivon yhdistelmän ansiosta onnistuin kuin onnistuinkin roikkumaan orin selässä, tosin ilman jalustimia ja lyöneenä nenäni Noksun kaulaan. Itsetyytyväisen oloinen ori nuokkui allani kentän nurkassa, kun kokosin rohkeuteni, ylpeyteni ja varusteeni kasaan. Sanna ohjeisti meitä runsaasti seuraavassa laukannostossa, ja vaikka nosto tuntui melko vauhdikkaalle, pääsimme laukkaan. Itse laukkatyösketely sujui hyvin, vaikka Noksu tuntuikin kuumuvan hyvää vauhtia.

Loppu valmennuksesta onnistui ilman kummempia ongelmia, ja olin saanut Sannalta vihreän valon kilpailemiseen myös Noksulla, sillä varauksella että seuraavan viikon ratsastukset ennen kilpailuja sujuisivat hyvin. Vaikka orilla kilpaileminen ajatuksena hieman kauhistutti, en jättäisi mahdollisuutta väliin.

Lähdettyäni Halluharjasta valmennusten jälkeen kävin nopeasti kotona ja suuntasin kohti seuraavaa tallia, Zeniä. Livia ja sen emä oli molemmat ilmoitettu näyttelyyn Zeniin, ja olin lupautunut paikalle auttamaan varsan kanssa. Saavuin Zeniin tunti ennen kylmäveriluokan alkua, ja pääsin heti Lukariksen väen apukädeksi. Paikalla kävi huiske ja vilske, Livia oli kuitenkin rohkea ja katseli ympäristöään yllättävän rennosti emänsä viereltä.

16.7.2020 / Liikutushevosta etsimässä
"Mulle sanottiin, etten saa näyttää sulle Noksua, jos et pärjää hyvin Saken kanssa" oli työntekijän ensimmäinen maininta viimeisestä testiratsusta. Kuulemma kyseinen hevonen oli suuren kokonsa lisäksi myös melko ilkeä maastakäsin vieraalle hoitajalle, eikä selästäkään mikään helppo tapaus, jos ratsastaja ei osaa ratsasta riittävän kevyesti. Ilmeisesti olin pärjännyt Saken kanssa hyvin, koska nyt minua johdatettiin tämän pahamaineisen Noksun karsinaa kohti. Karsinasta meitä vilkuili suorastaan valtaisan kokoinen mustankirjava hevonen. Varmasti yli 180 senttinen Noksu vaikutti kohtuuttoman suurelle hevoselle olemaan vielä ilkeäkin, mutta kun työntekijä kysyi haluanko tutustua oriin, jostakin ihmeellisestä mielenoikusta johtuen vastasin myöntävästi.

Lue päiväkirjamerkintä kokonaan

Mennessäni karsinaan, valtava ori luimi minulle hyvin tyytymättömän näköisesti, mutta suostui kuitenkin lähtemään mukaani. Kiinnitettyäni orin käytävälle, olin yhä epäileväisempi sen jättiläismäisestä koosta. Hetken oria silmäiltyäni ja saatuani työntekijältä kaikki mahdolliset ja mahdottomat ohjeet ja vinkit, aloin harjata hevosta. Vatsan alta harjatessa orin takajalka huiskaisi kipakasti taaksepäin, ja orin edessä ollessani se luimi minulle edelleen epätyytyväisen näköisenä. Kavioiden putsaus onnistui yllättävän helposti, samoin suitset ori suostui ottamaan päähänsä ilman kummempia vaikeuksia. Työntekijä, joka edelleen vahti minua tehden samalla yleisia tallitöitä, kommentoi, että suitsien puvun helppous johtui siitä, että lähtiessä taluttamaan oria kauemmas tallista, sillä oli aina suitset päässä varmuuden vuoksi. Mihin olinkaan lupautunut?

Satulointi oli oma lukunsa, sain kurkotella saadakseni satulan orin selkään, ja satulavyön kanssa sai olla melkoisen vikkelä orin meinatessa alkaa huiskimaan takasillaan ympäriinsä. "Haluatko testata selästä?" työntekijä kysyi, ja edelleen varmasti jonkinlaisen pahoilaisen (ehkä itsensä Noksun) riivaamana vastasin myöntävästi. Minulle ojennettiin ketjunaru, jonka kytkin hevoseen leuan ali ja lähdimme kohti kenttää. Taluttaessa jättiläinen viskeli päätään ja otti muutamia sivuaskelia, mutta ei onneksi mitään sen hurjempaa.

Kentällä pääsin selkään kohtuullisesti kipuamalla jakkaralla, Noksu onneksi seisoi sen hetken aloillaan hyvin. Päästyäni selkään ori tosin koetti heti lähteä liikenteeseen. Olin saanut ohjeeksi ratsastaa oria napakasti, mutta luopua paineesta heti, kun ori kuuntelee. Kuulemma se muutoin ärsyyntyy ja osaa esitellä melkoisiakin loikkia, jos paine jatkuu. Varovasti tunnustelin orin liikkeitä ja nappuloita aloittaessamme työnteon. Liike oli valtava, hevosenkin ollessa valtava. Pystyin kuitenkin mukaantumaan orin liikkeisiin yllättävän hyvin, ja työskentelyämme valvoja työntekijä ohjeisti minua jonkin verran sen ratsastuksessa. Työskentely sujui kohtuullisesti ja hevonen tuntui todella laadukkaalle.

Kotiin päästyäni oli aika pohtia vastaustani siihen, haluaisinko alkaa liikuttamaan Sakkea, Noksua tai molempia. Kuulemma orien pääasiallinen hoitaja oli oman elämäntilanteensa vuoksi siirtynyt osa-aikaiseksi työntekijäksi, joten molemmat etsivät toista liikuttajaa kolme kertaa viikossa vähentämään muiden työntekijöiden työn määrää. Kolme liikutusta sisältäisi yhden valmennuksen ja kaksi itsenäistä ratsastusta (Noksun kanssa aluksi työntekijöiden valvonnassa). Sakkea haluaisin ehdottomasti alkaa liikuttaa, mutta entä Noksu? Jostakin syystä ori kummitteli takaraivossani, vaikka Saken kanssa oli mennyt huomattavasti paremmin. Noksu vaikutti laadukkaalle hevoselle, jonka kanssa varmasti oppisi valtavasti. Lopulta ilmoitin tallille, että voisin alkaa liikuttaa Sakkea ja ainakin kokeilla Noksun kanssa, kuinka yhteistyö alkaisi sujua. Sovimme minulle vakipäivät, ja minut lisättiin molempien orien kanssa heti saman viikon viikonlopun valmennuslistoille, koska tallin vakivalmentaja oli tulossa silloin pitämään tallille ryhmävalmennuksia.