Tämä on virtuaalihevonen.

Okeanos

Perustiedot

Sukupuoli Ori Omistaja VRL-10361 / Halluharjan tila
Rotu Suomalainen puoliverinen Kasvattaja VRL-10444
Säkäkorkeus 185cm Kotitalli Virtuaalitalli Seppele
Väri Mustankirjava Rekisterinumero VH15-031-0162
Syntymäaika 22.02.2013 / 10v Koulutustaso Intermediate II / 100cm, kouluratsu

Historia

Okeanos eli ensimmäiset kuusi ikävuottaan kasvattajansa tallissa kilpaillen kouluratsuna jo melko korkealle tasolle saakka. Ori oli syntymästään saakka melkoinen päänvaiva kaikille osallisille ja erotettiin emästään etuajassa, koska orin emä alkoi ärsyyntyä suurikokoiseen ja villiin varsaansa. Noksun kasvattajan harrastus alkoi hiipua oriin ollessa seitsemän, mutta hevonen oli samalla omistajalla vielä yhdensän vuotiaaksi. Siihen mennessä sen käytös oli jo rauhoittunut edes hieman, mutta lopulta kasvattaja päätyi myymään kaikki hevosensa, mukaanlukien silmäteränsä Noksun. Ori myytiin kasvattajan tutulle, joka pitää Halluharjan tilaa. Halluharjasta Eedi löysi orin etsiessään liikutushevosta, ja myöhemmin Noksu lähti Eedin mukaan Seppeleeseen ylläpitohevoseksi.

Luonnekuvaus

Hoitaessa ori on syytä sitoa molemmin puolin kiinni, lisäksi tulee pitää silmät auki ja pysyä hereillä hoitaessa, koska ori saattaa sekä näykkiä että huitoa takasillaan. Kun hoitaja uskaltaa komentaa oria todella, se yleensä tyytyy seisomaan paikallaan korviaan luimistellen ja hiukan takasellaan huitoen. Tutun hoitajan kanssa ori myös alkaa rentoutua ja saattaa pitkän yhteistyön jälkeen olla ihan rauhallinenkin harjattava. Kun talutukseen siirrytään, on parempi taluttaa Noksua suitset päässä. Nykyään tämä on pääosin, koska ori ei ole sitten varsavuosiensa tottunut olemaan riimusta talutettuna, vaan saattaa innostua tällaisesta sensaatiosta liikaa. Koska oria myös talutetaan suitset päässä esimerkiksi tarhaan, ei niiden pukemisen kanssa tule yleensä suurempia ongelmia. Satulan pukeminen sen sijaan on hieman haasteellista, selkään sen kyllä saa laittaa (jos ylettää), mutta satulavyön kiinni laitossa saa olla hyvin varuillaan takajalkojen suhteen. Takajalkoja saa varoa myös suojia pukiessa, pinteleiden käyttö takajaloissa säästetään erikoistilanteisiin. Etusuojat tavallisesti saa pukea helposti. Noksulla ei käytetä loimea, sillä vaikka sen saisi orin päälle, niin luultavasti se löytyy tarhasta tai karsinasta tuhantena palasena viimeistään vartti loimen pukemisesta.

Niin kutsutut "erikoistoimenpiteet", kuten lastaus, kengitys, eläinlääkäri, peseminen ja klippaus eivät ole helpoimpia asioita Noksun kanssa. Lastatessa orin kanssa on aiemmin tarvittu runsaasti lisäkäsiä, nykyään napakka lastaaja ja joku varmistamassa, ettei ori pääse peruuttamaan pois, tavallisesti riittää. Ori matkustaa kiltisti, mutta ulos tullaan yleensä ryminällä. Kengittäjät eivät yleensä ole Noksun suurimpia faneja, vaan mielellään buukkaisivat oriin jollekin sijaiselle, samoin eläinlääkärit. Peseminen ja klippaus tavallisesti onnistuvat kohtuullisesti tutun ihmisen kanssa, mutta vieraan on turha yrittää kumpaakaan

Ratsuna Noksu on hieman hankala ja kuuma. Kuitenkin, kun ratsastaja saa orin toimimaan niin se on todella toimiva ja näyttävä kouluratsu. Kouluratsuna ori on todella upea, jos ratsastaja on tarpeeksi herkkä, mutta silti rittävän napakka pitääkseen Noksun kurissa. Esteet ovatkin aivan oma lukunsa, Noksulla kyllä voi sen koulutaustasta huolimatta yrittää hypätä, mutta onkin ihan eri asia suostuuko se hyppäämään. Ori saattaa kiihdyttää esteelle hirveään vauhtiin, mutta juuri ennen estettä tehdä täyden stopin jolloin ratsastaja yleensä hyppää yksin. Tutun ratsastajan kanssa hyvänä päivänä ori hyppää esteitä kohtuullisella tekniikalla ilman suuria ongelmia. Maastossa ratsastaja saa olla kokoajan varuillaan, sillä ori saattaa "säikähtää" vaikka sitä oman tallin postilaatikkoa joka vielä viimeksi oli ihan hällä väliä juttu.

Sukuselvitys

i. Thanatos
VIP MVA Fn, PKK-Valio, PP-MVA,
VSN Ch, KTK-I, KRJ-I,
SPL-I*, YLA1, VPVL-I
ii. Mythology iii. Aonghus
iie. Myranda xx
ie. Belzebuth iei. Sir Atlantis
iee. Belbereth
e. Sade ei. S.R. Zeus eii. S.R. Lento
eie. Jumalatar
ee. Sadepisara eei. Ukkonen
eee. Suklaapilvi

Jälkeläiset

Noksua vovi kysyä jalostukseen 1-polvisille tammoille Keskustan kautta.

01.03.2014 syntynyt suomalainen puoliverinen tamma Athene Snilli
25.08.2014 syntynyt suomalainen puoliverinen ori Encantado HAH
11.01.2020 syntynyt suomalainen puoliverinen ori Scamander HAH

Kilpailukalenteri

Löydät Noksun kilpailutiedot VRL-profiilista. Noksu kilpailee porrastetusti kouluratsastusta.

Päiväkirja ja valmennukset

Noksun seikkailuista 1.9.2020 alkaen voit lukea Täältä

17.8.2020, Noksun kuulumisia
Töiden ja koulun alku häämöttää vain parin viikon päässä, ja paluu hevosen selkään ja kilpailemisen maailmaan kesän aikana on sujunut vaihtelevasti. Noksun selästä on pudottu jo pari kertaa, ja Saken kanssa yhteisen kilpailuvireen löytäminen on ollut hidasta. Molempien orien kanssa myös hyviä hetkiä on kuitenkin ollut. Myös Livialla sujuu kasvattajansa luona loistavasti.

Lue päiväkirjamerkintä kokonaan

Noksun kanssa parhaat hetket ovat tulleet ori osoittaessa merkkejä tunnistamisesta hoitamisen helpottuessa, sekä onnistumisista kilpailuissa. Orin kanssa on saatu ensimmäisen voiton lisäksi myös pari sijoitusta, ja siirtyminen vaativampien luokkien puolelle sujui helposti. Kilparadoilla on sujunut jopa niin hyvin, että pääsemme pian debytoimaan vaativa A -luokassa ensimmäistä kertaa ratsukkona. Entisen ratsuni kanssa pääsin kilpailemaan vain vaativa B -luokkiin saakka, vaikka haastavampiakin asioita treenattiin kotona, joten tämä on myös henkilökohtainen debyyttini kyseisellä tasolla. Mikäli Noksulla on kohtuullisen hyvä päivä, luokan pitäisi sujua kohtuullisesti.

Noksuun tutustuminen ja sen kanssa treenaaminen on ollut mielenkiintoinen kokemus. Ori on toisinaan äärimmäisen hankala, mutta osaa helppona päivänä olla myös mitä mukavin ratsu ja maastakäsinkin saattaa jopa rauhoittua nauttimaan rapsutuksissa hetkeksi. Ailahtelevasta luonteesta huolimatta orista on pikkuhiljaa tullut yksi suosikkihevosistani pitkään aikaan, ja voin myöntää välillä tiputtavani orin ruokakippoon myös ylimääräisen porkkanan palan.

23.7.2020 / Kilpailupäivä
Viikon muut ratsastukset olivat sujuneet hyvin Saken kanssa ja kohtalaisesti Noksun kanssa. Noksu ei ollut aiheuttanut uusia välikohtauksia, ja pätkittäin ratsastus oli alkanut sujua jopa hyvin. Päivän kilpailut kuitenkin aiheuttivat melkoista jännitystä, molemmat orit kun osaavat halutessaan olla melkoisia kiusankappaleita. Paikalla piti olla kymmeneltä, joten itse olin tallilla jo seitsemästä asti letittämässä hevosia. Sakella oli huono päivä, eikä letityksestä meinannut tulla yhtään mitään. Noksu sen sijaan yllätti, ja antoi minun letittää jopa otsatukan ilman suuria vaikeuksia.

Lue päiväkirjamerkintä kokonaan

Reissuun lähdettiin viiden hevosen ja neljän ihmisen voimin, orien lisäksi matkaan lähtisi pari suokkia ja kolmas puoliverinen. Ihmisiä oli lähdössä kaksi Halluharjan työntekijää, Eemi, joka oli lähdössä mukaan kisahoitajan roolissa, kuulemma hän itse pysyy ennemmin maan kamaralla kuin noiusee minkäänlaisen villieläimen selkään, Oona, joka kilpailisi kolmella muulle hevosella sekä Oonan teini-ikäinen tytär Essi, joka auttelee tallilla ja ratsastaa toisinaan palkaksi. Autoon lastattiin ensin kaksi suomenhevosta, sitten Sakke, joka asteli sisälle reippaasti, minullle vieras puoliverinen ja viimeisenä Noksu. Noksun kanssa saimme neuvotella hetken autoon kiipeämisestä, mutta ori saatiin paikalleen yllättävän pienellä vaivalla.

Kilpailupaikalla oli jo melkoinen vilske kun saavuimme. Essi lähti ilmoittamaan meidät kilpailukansliaan, kun me muut jäimme pohtimaan kuinka pärjäisimme viiden hevosemme kanssa. Olimme saaneet varattua itsellemme kaksi päiväkarsinaa tallista, joten Noksu ja Sakke joukon hankalimpina yksilöinä vietiin karsinoihin. Loppu sujuikin helposti, koska pystyimme pitämään kilpailupäivän aikana kokoajan kaksi hevosta autossa, kaksi karsinoissa ja yhden käsihevosena tai suorittamassa.

Noksun luokan lähestyessä jännitykseni nousi, eikä fiilis Saken hieman epäonnistuneen radan jälkeen ollut taivaissa. Noksu kuitenkin käyttäytyi varustaessa paremmin kuin koskaan aiemmin, eikä meinannut näykkäistäkään minua kuin pari kertaa. Tästä mielialani kohosi hieman, mutta pieni epätoivo meinasi iskeä siirtyessämme verryttelyalueekka. Saken luokan aikaan verryttelykentällä oli ollut hiljaista, koska luokka oli ollut pieni. Noksun luokassa osallistujia oli kuitenkin moninkertainen määrä, ja verryttelyssä olikin melkoinen vilske. Eemi auttoi minut jättiläishevosen selkään ja antoi muutamia rohkaisevia sanoja. Yritin parhaani mukaan keskittyä Noksun ratsastamiseen, vaikka ori allani pörisi ympärillä olevalle vilskeelle ja sai minut lähinnä haluamaan luovuttaa koko jutun suhteen.

Itsepäisesti kuitenkin ratsastin verryttelyn, ja lopulta meidät kutsuttiin radalle. Heti radalle päästyämme Noksun olemus rauhottui, kun ympärillä ei viuhtonut menemään kasaa muita ratsukoita. Noksun rauhoittuessa uskalsin itsekin vähän rentoutua. Molempien rentoutumisen seurauksena suoritus oli paras ratsastukseni Noksulla toistaiseksi, ja palasin radalta hymyssä suin. Ratsastaessani loppuverryttelyä, en kuullut kuulutuksia kunnolla, mutta Eemi ilmestyi kentän laidalle kertomaan, että olimme siirtyneet luokan johtoon. En uskonut, että johtopaikkamme pitäisi, olihan luokassa vielä 10 ratsukkoa jäljellä. Jäin kuitenkin verryttelykentälle, koska sijoitus olisi hyvin mahdollinen.

Kuin ihmeen kaupalla kukaan ei ylittänyt prosenttejamme, vaan pian päädyin Noksun kanssa palkintojen jakoon voittajana. Ori esitti erinäisiä juhlaliikkeitä sekä palkintoseremonian että kunniakierroksen aikana, mutta tällä kertaa olin niin tyytyväinen, etten muistanut edes jännittää orin pomppuja kesken kunniakierroksen.

20.7.2020 / Valmennus
Päästyäni takaisin talliin ensimmäisen valmennuksen jäljiltä ja vietyäni Saken tarhaan siirryin Noksun karsinalle. Ori oli tänään edellistä kertaa rauhallisempi, mitä tuli jalkojen ylimääräisiin liikkeisiin hoitaessa, mutta hampaita sai varoa sitäkin enemmän. Saatuani varusteet päälle pienen tuskailun jälkeen ehdimme kentälle juuri ja juuri ennen valmennuksemme alkua. Sain hetken taistella jättiläisen kanssa, että pääsin kiipeämään kyytiin, mutta selkään päästyäni ori rauhoittui kummasti. Alkuverryttelyssä Noksun kanssa sujui yllättävän hyvin ja saimme kohtuullisesti kehuja valmentajaltakin. Ori kuunteli minua mukavasti, eikä yrittänyt mitään tyhmää.

Lue päiväkirjamerkintä kokonaan

Ensimmäisessä laukannostossa sain ensimmäistä kertaa kokea Noksun pukittelun. Olimme nostamassa laukkaa rauhallisesta, kohtuullisen kootusta ravista, kun yhtäkkiä koko paletti levisi. Ori nykäisi ohjat käsistäni, lähti reippaaseen laukkaan ja heitti takajalkansa kolmesti korkeuksiin. Pukkeja seurasi äkkipysähdys. Jonkin adrenaliinin ja epätoivon yhdistelmän ansiosta onnistuin kuin onnistuinkin roikkumaan orin selässä, tosin ilman jalustimia ja lyöneenä nenäni Noksun kaulaan. Itsetyytyväisen oloinen ori nuokkui allani kentän nurkassa, kun kokosin rohkeuteni, ylpeyteni ja varusteeni kasaan. Sanna ohjeisti meitä runsaasti seuraavassa laukannostossa, ja vaikka nosto tuntui melko vauhdikkaalle, pääsimme laukkaan. Itse laukkatyösketely sujui hyvin, vaikka Noksu tuntuikin kuumuvan hyvää vauhtia.

Loppu valmennuksesta onnistui ilman kummempia ongelmia, ja olin saanut Sannalta vihreän valon kilpailemiseen myös Noksulla, sillä varauksella että seuraavan viikon ratsastukset ennen kilpailuja sujuisivat hyvin. Vaikka orilla kilpaileminen ajatuksena hieman kauhistutti, en jättäisi mahdollisuutta väliin.

Lähdettyäni Halluharjasta valmennusten jälkeen kävin nopeasti kotona ja suuntasin kohti seuraavaa tallia, Zeniä. Livia ja sen emä oli molemmat ilmoitettu näyttelyyn Zeniin, ja olin lupautunut paikalle auttamaan varsan kanssa. Saavuin Zeniin tunti ennen kylmäveriluokan alkua, ja pääsin heti Lukariksen väen apukädeksi. Paikalla kävi huiske ja vilske, Livia oli kuitenkin rohkea ja katseli ympäristöään yllättävän rennosti emänsä viereltä.

16.7.2020 / Liikutushevosta etsimässä
"Mulle sanottiin, etten saa näyttää sulle Noksua, jos et pärjää hyvin Saken kanssa" oli työntekijän ensimmäinen maininta viimeisestä testiratsusta. Kuulemma kyseinen hevonen oli suuren kokonsa lisäksi myös melko ilkeä maastakäsin vieraalle hoitajalle, eikä selästäkään mikään helppo tapaus, jos ratsastaja ei osaa ratsasta riittävän kevyesti. Ilmeisesti olin pärjännyt Saken kanssa hyvin, koska nyt minua johdatettiin tämän pahamaineisen Noksun karsinaa kohti. Karsinasta meitä vilkuili suorastaan valtaisan kokoinen mustankirjava hevonen. Varmasti yli 180 senttinen Noksu vaikutti kohtuuttoman suurelle hevoselle olemaan vielä ilkeäkin, mutta kun työntekijä kysyi haluanko tutustua oriin, jostakin ihmeellisestä mielenoikusta johtuen vastasin myöntävästi.

Lue päiväkirjamerkintä kokonaan

Mennessäni karsinaan, valtava ori luimi minulle hyvin tyytymättömän näköisesti, mutta suostui kuitenkin lähtemään mukaani. Kiinnitettyäni orin käytävälle, olin yhä epäileväisempi sen jättiläismäisestä koosta. Hetken oria silmäiltyäni ja saatuani työntekijältä kaikki mahdolliset ja mahdottomat ohjeet ja vinkit, aloin harjata hevosta. Vatsan alta harjatessa orin takajalka huiskaisi kipakasti taaksepäin, ja orin edessä ollessani se luimi minulle edelleen epätyytyväisen näköisenä. Kavioiden putsaus onnistui yllättävän helposti, samoin suitset ori suostui ottamaan päähänsä ilman kummempia vaikeuksia. Työntekijä, joka edelleen vahti minua tehden samalla yleisia tallitöitä, kommentoi, että suitsien puvun helppous johtui siitä, että lähtiessä taluttamaan oria kauemmas tallista, sillä oli aina suitset päässä varmuuden vuoksi. Mihin olinkaan lupautunut?

Satulointi oli oma lukunsa, sain kurkotella saadakseni satulan orin selkään, ja satulavyön kanssa sai olla melkoisen vikkelä orin meinatessa alkaa huiskimaan takasillaan ympäriinsä. "Haluatko testata selästä?" työntekijä kysyi, ja edelleen varmasti jonkinlaisen pahoilaisen (ehkä itsensä Noksun) riivaamana vastasin myöntävästi. Minulle ojennettiin ketjunaru, jonka kytkin hevoseen leuan ali ja lähdimme kohti kenttää. Taluttaessa jättiläinen viskeli päätään ja otti muutamia sivuaskelia, mutta ei onneksi mitään sen hurjempaa.

Kentällä pääsin selkään kohtuullisesti kipuamalla jakkaralla, Noksu onneksi seisoi sen hetken aloillaan hyvin. Päästyäni selkään ori tosin koetti heti lähteä liikenteeseen. Olin saanut ohjeeksi ratsastaa oria napakasti, mutta luopua paineesta heti, kun ori kuuntelee. Kuulemma se muutoin ärsyyntyy ja osaa esitellä melkoisiakin loikkia, jos paine jatkuu. Varovasti tunnustelin orin liikkeitä ja nappuloita aloittaessamme työnteon. Liike oli valtava, hevosenkin ollessa valtava. Pystyin kuitenkin mukaantumaan orin liikkeisiin yllättävän hyvin, ja työskentelyämme valvoja työntekijä ohjeisti minua jonkin verran sen ratsastuksessa. Työskentely sujui kohtuullisesti ja hevonen tuntui todella laadukkaalle.

Kotiin päästyäni oli aika pohtia vastaustani siihen, haluaisinko alkaa liikuttamaan Sakkea, Noksua tai molempia. Kuulemma orien pääasiallinen hoitaja oli oman elämäntilanteensa vuoksi siirtynyt osa-aikaiseksi työntekijäksi, joten molemmat etsivät toista liikuttajaa kolme kertaa viikossa vähentämään muiden työntekijöiden työn määrää. Kolme liikutusta sisältäisi yhden valmennuksen ja kaksi itsenäistä ratsastusta (Noksun kanssa aluksi työntekijöiden valvonnassa). Sakkea haluaisin ehdottomasti alkaa liikuttaa, mutta entä Noksu? Jostakin syystä ori kummitteli takaraivossani, vaikka Saken kanssa oli mennyt huomattavasti paremmin. Noksu vaikutti laadukkaalle hevoselle, jonka kanssa varmasti oppisi valtavasti. Lopulta ilmoitin tallille, että voisin alkaa liikuttaa Sakkea ja ainakin kokeilla Noksun kanssa, kuinka yhteistyö alkaisi sujua. Sovimme minulle vakipäivät, ja minut lisättiin molempien orien kanssa heti saman viikon viikonlopun valmennuslistoille, koska tallin vakivalmentaja oli tulossa silloin pitämään tallille ryhmävalmennuksia.