|
Nimi Beriords Rumpelstiltskin Rekisterinumero VH11-043-0023 Rotu ruotsalainen puoliverinen Sukupuoli ori Syntymäpäivä, ikä s. 16.06.2010, 15v Säkä, väri 167cm, rautias sabino |
Omistaja Halluharjantila, VRL-10361 Kasvattaja Marie Woldere Koulutus Intermediate II, 120cm Painotus kouluratsastus |
Palkittu 06/22 KRJ laatuarvostelussa palkinnolla KRJ-II pistein 5 + 37 + 21,5 + 20 + 15 = 98,5.
Palkittu 6/22 YLA laatuarvostelussa palkinnolla YLA3 pistein 28 + 18,5 + 18,5 + 9 + 4 = 78.
Sakke on tallin hurmuri. Se hörisee huvittavasti ohikulkijoille ja hoitajille, esittää maan herraa kaikille tammoille. Oma temperamenttisyyskin löytyy orin sisältä, mistä syystä karsinassa harjaaminen ei ole aina se paras vaihtoehto.
Ori on hankalampaa sorttia hoitaessa. Yleensä hankaluus on vain saada ori pysymään paikoillaan edes hetken, mutta joskus saattaa kaviokin nousta turhan rivakasti ilmaan. Orin huonon päivän kuulee jo kaukaa, koska silloin kolisevat seinät oikein urakalla. Karsinaan mennessä saattavat hampaat välähtää ja orilta saa osakseen hyvin pahan mulkaisun. Riimun laittoa koristavat paitsi pään nosto, myös hännän äänekkäät sivaltelut. Näinä päivinä ei oria missään nimessä kannata harjata karsinassa, vaan ottaa neuvosta vaari ja harjata ori käytävällä. Kun Sakke on kiinni, se vain laskee päänsä puoliksi alas ja näyttää selvästi mököttävän häntä tarkasti maahan kohdistettuna. Silloin on kavioiden putsaus hankalinta, kun herra on kertaalleen päättänyt pitää jalat maassa.
Hyvinä päivinä karsinaan mentäessä vastaan tulee jokaiselle hirnahdus, joka vaatii rakastamaan sen päästänyttä oria ja hyvin läheisille ihmisille tulee hirnahduksen sijaan kumea hörähdys ja turvan pyyhkiminen rakkaan paitaan - hieman erikoisempi tapa osoittaa pitävänsä toisesta. Tällöin riimu menee helposti päähän, mutta harjaaminen on hieman hankalampaa, kun ori pyrkii ulos karsinasta liu'uttaen liukuoven auki turvallaan aina uudestaan ja uudestaan. Jos oven antaa olla auki, hivuttautuu ori vähitellen käytävälle ja jos ei rimmunnaru satu olemaan kiinni, saattaa Sakke ottaa hatkat ja lähteä käytävälle katsastamaan 'tammojensa' voinnin. Kaikki tammat eivät kuitenkaan ole niin iloisia orin kohtaamisesta, mikä näkyy myöhemmin mahdollisina haavoina ja ruhjeina orin kaulassa ja lavoissa. Jos oven kuitenkin laittaa kiinni, steppailee ori hetken ärsyyntyneenä karsinassaan ennen kuin tyyty katselemaan käytävälle karsinastaan. Harjaus kuitenkin onnistuu muuten ja kaviotkin nousevat nätisti ja pysyvätkin ylhäällä ilman että hoitajan täytyy käyttää erityisemmin voimaa.
Peseminenkään ei ole orille sen kummempi ongelma. Sakke suorastaan pitää pesusta, vaikka jos muita on läsnä, pitää esittää kuin vesiletku olisi orin mielestä käärme ja peseminen neitien hommaa. Jos pesemisen saa hoitaa ilman sivusta katsojia, nousee orin turpa taivaisiin ja ylähuuli menee rullalle vain sen takia, kuinka peseminen on niin kivaa. Naamapesukin onnistuu letkun kanssa vaikka ori joskus yrittääkin koiramaisesti napata vettä suuhunsa.
Ratsastaessa Sakke on herkästi innostuvaa sorttia. Oli kyse sitten kisoista tai perinteisestä ja leppoisasta maastolenkistä, on ori aina valmis menemään vaikka kuinka kovaa tahansa. Myös silloin, kun se ei ole ratsastajan mieleen.
Kouluratsastuksen parissa ori on parhaimmillaan todella komea näky ja mukava ratsastaa. Valitettavasti orin kanssa joutuu välillä tappelemaan oikein kunnolla, ennen kuin se suostuu kulkemaan kunnolla ja moni onkin menettänyt hermonsa tämän orin kanssa. Sakke osaa kaikki temput laiskanpulskeasta laahustuksesta hermoheikkoon hyppelyyn pitkin seiniä ja saattaa käydä pahimpina päivinä koko skaalan läpi yhden ratsastuskerran aikana.
| isä Shrek L.O. | ii Mister Awesome | iii tuntematon |
| iie tuntematon | ||
| ie Princess Fiona | iei tuntematon | |
| iee tuntematon | ||
| emä Flos Pratum | ei Caesar | eii tuntematon |
| eie tuntematon | ||
| ee Fiskares Dotter | eei tuntematon | |
| eee tuntematon |
Isä Shrek L.O. on komea rautiaankimo hannover ori. Luonteeltaan todella herkkä hevonen joutui nuoruudessaan muutamaksi vuodeksi kiertolaiseksi, mutta löydettyään viisivuotiaana sopivan omistajan osaavan kouluratsastajan tallilta hevosen potentiaali tuli esiin. Perusteellisen uudelleen koulutuksen myötä 170 senttinen Shrek nousikin kilpailemaan Prix St Georges luokkiin saakka ennen uran katkeamista loukkaantumiseen 15-vuotiaana. Siitosorina Shrek periytti hyviä liikkeitä, muttei ollut järin suosittu luonteensa vuoksi.
Isänisä Mister Awesome on poikansa tavoin kimo hannover, tosin ruunikkopohjainen. Poikaansa huomattavasti parempiluontoinen 172 senttinen ori on aivan nimensä veroinen, jo nuorella iällä se menestyi kouluratsastuksen ikäluokkakilpailuissa erinomaisesti. Omalla aktiivisella kilpaurallaan hevonen saavutti useita voittoja ja sijoituksia korkealla tasolla, ja oman uransa jälkeen siitosorina toimiessaan kuljetti selässään läpi ensimmäisten koululuokkien myös muutamia junioriratsastajia.
Isänemä Princess Fiona on pienikokoinen 156 senttinen rautias holsteintamma. Kipakkaluonteinen hevonen ei koskaan loistanut kilparadoilla heikkojen hermojensa vuoksi, vaikka kotona osoittikin kykyjä kouluratsastukseen. Emänä tamma sen sijaan oli todella hyvä varsoen yhteensä kuudesti. Shrek oli Fionan ainoa orivarsa, ja myös muut tamman jälkeläiset ovat menestyneet hyvin koulukentillä.
Emä Flos Pratum on hyvärakenteinen ruotsalainen puoliverinen tamma. Tämä ruunikko sabino hevonen toimi pääosan elämästään harrasteratsuna tehden siinä sivussa kolme varsaa. 167 senttinen tamma oli luonteeltaan mitä rakastettavin hevonen, mutta poti nuoresta saakka jalkavammasta aiheutuneita ongelmia, jotka eivät sallineet rentoa harrastelua rankempaa käyttöä.
Emänisä Caesar on musta sabino ruotsalainen puoliveriori. Erinomaisesti kouluratsastuksessa menestynyt 170 senttinen ori oli kuulu hieman ilkeästä luonteenlaadustaan, mikä johtui pääasiassa hevosen varovaisuudesta. Tuttujen ihmisten kanssa hevonen oli erittäin kiltti, mutta vaati pitkää tutustumista hevoseen päästä tähän pisteeseen.
Emänemä Fiskares Dotter on hyväluonteinen ruunikko ruotsalainen puoliveritamma. Kouluratsuna vaativalle tasolle saakka kilpaillut 169 senttinen hevonen oli yksi Caesarin omistajan silmäteristä, josta omistaja loppuun saakka toivoi komeaa orivarsaa, mutta vuosi toisensa perään tamma sai vain tyttäriä.
© VRL-10444
Jälkeläiset
s. 18.07.2012 fwb-o Seven Wishes HAH
s. 08.10.2012 swb-t Looking Rumbled
s. 22.04.2015 fwb-t Nightjar HAH
s. 01.07.2021 swb-o Dummerjöns HAH
Porrastetut
Kilpaillut myös koulua porrastetusti omalle tasolleen ko. Int II / 9, ominaisuuspisteet löytyvät VH-profiilista.
Kouluratsastus 28 sij.
KRJ :: 03.03.2011 - Salpicar - Int II - 5/30
KRJ :: 04.03.2011 - Salpicar - Int II - 4/30
KRJ :: 31.08.2011 - Västerby - Int I - 4/50
KRJ :: 01.09.2011 - Västerby - Int II - 5/50
Villit :: 00.00.2011 - D'Spior Warmbloods - Int I - 2/26
Villit :: 00.00.2011 - D'Spior Warmbloods - Int II - 1/17
Villit :: 05.01.2011 - Whitehall - Int II - 4/10
Villit :: 05.01.2011 - Whitehall - Int II - 3/10
Villit :: 05.01.2011 - Whitehall - Int I - 1/11
Villit :: 18.01.2011 - Viviann - Int II - 2/4
Villit :: 21.01.2011 - Untamala - Int II - 1/4
Villit :: 06.02.2011 - Sömnbacka - Int II - 2/19
Villit :: 07.02.2011 - Sömnbacka - Int II - 1/19
Villit :: 07.02.2011 - Hengenvaara - Int I - 4/82
Villit :: 07.02.2011 - Hengenvaara - Int II - 8/122
Villit :: 09.02.2011 - Hengenvaara - Int I - 7/82
Villit :: 10.02.2011 - Hengenvaara - Int II - 3/107
Villit :: 13.02.2011 - Hengenvaara - Int I - 9/86
Villit :: 13.02.2011 - Hengenvaara - Int II - 1/107
Villit :: 14.02.2011 - Hengenvaara - Int I - 6/86
Villit :: 15.02.2011 - Hengenvaara - Int II - 1/107
Villit :: 19.02.2011 - Hengenvaara - Int II - 1/122
Villit :: 23.02.2011 - Hengenvaara - Int II - 2/122
Villit :: 24.02.2011 - Hengenvaara - Int I - 4/87
Villit :: 26.02.2011 - Hengenvaara - Int I - 4/86
Villit :: 26.02.2011 - Hengenvaara - Int I - 5/87
Villit :: 28.02.2011 - Hengenvaara - Int I - 3/82
Villit :: 28.02.2011 - Hengenvaara - Int II - 5/125
Esteratsastus 4 sij.
ERJ :: 14.05.2011 - Mêl Seren - 120cm - 4/16
Villit :: 06.01.2011 - Kalevantuli - 120cm - 5/28
Villit :: 22.01.2011 - Untamala - 120cm - 1/4
Villit :: 06.02.2011 - Bohelia - 120cm - 2/14
17.08.2020 Saken kuulumisia, kirjoittanut VRL-10444
Töiden ja koulun alku häämöttää vain parin viikon päässä, ja paluu hevosen selkään ja kilpailemisen maailmaan kesän aikana on sujunut vaihtelevasti. Noksun selästä on pudottu jo pari kertaa, ja Saken kanssa yhteisen kilpailuvireen löytäminen on ollut hidasta. Molempien orien kanssa myös hyviä hetkiä on kuitenkin ollut. Myös Livialla sujuu kasvattajansa luona loistavasti.
Saken kanssa hyvät hetket ovat löytyneet erityisesti Sannan valmennuksissa. Olen itse oppinut paljon uutta tältä hyvin ailahtelevalta orilta, joka ei varmasti anna mitään ilmaiseksi. Vaikka kilpaileminen orilla on toisinaan hitaan edistyksen vuoksi tuntunut turhauttavalta, kehitystäkin on ollut, ja nyt meidät onkin ilmoitettu ensimmäiseen yhteiseen vaativaan luokkaamme. Tältä kilpailulta meillä ei ole suuria odotuksia, hyväksytty tulos kohtuullisilla prosenteilla on toiveissa ja tämä toive on myös kohtuullisen realistinen, mikäli mitään erikoista ei satu.
Koulun lisäksi olen päässyt myös maastoilemaan ja hyppäämään Sakella pari kertaa. Maastoilu on kaverin perässä sujunut varsin mukavasti etenkin loppuverryttelynä väsyttävän kouluvalmennuksen jälkiltä. Estehyppelöt ovat kuitenkin vähän eri tarina. Sakella on tapana hypätä kaikki puomeista alkaen kovaa ja korkealta, joten kyydissä pysyminen pienilläkin esteillä on toisinaan ollut työn takana. Olimme mukana yhdessä kouluratsuille suunnatussa estepuolen valmennuksessakin ja Halluharjan estevalmentaja, Olivia Santanen, totesi, että meille voisi kilpa-areenoiden suhteen olla parempi pysyä koulupuolella. Hän taitaa olla täysin oikeassa, eiköhän me pysytä aitojen sisällä niiden hyppäämisen sijaan.
23.07.2020 Kilpailupäivä, kirjoittanut VRL-10444
Viikon muut ratsastukset olivat sujuneet hyvin Saken kanssa ja kohtalaisesti Noksun kanssa. Noksu ei ollut aiheuttanut uusia välikohtauksia, ja pätkittäin ratsastus oli alkanut sujua jopa hyvin. Päivän kilpailut kuitenkin aiheuttivat melkoista jännitystä, molemmat orit kun osaavat halutessaan olla melkoisia kiusankappaleita. Paikalla piti olla kymmeneltä, joten itse olin tallilla jo seitsemästä asti letittämässä hevosia. Sakella oli huono päivä, eikä letityksestä meinannut tulla yhtään mitään. Noksu sen sijaan yllätti, ja antoi minun letittää jopa otsatukan ilman suuria vaikeuksia.
Reissuun lähdettiin viiden hevosen ja neljän ihmisen voimin, orien lisäksi matkaan lähtisi pari suokkia ja kolmas puoliverinen. Ihmisiä oli lähdössä kaksi Halluharjan työntekijää, Eemi, joka oli lähdössä mukaan kisahoitajan roolissa, kuulemma hän itse pysyy ennemmin maan kamaralla kuin noiusee minkäänlaisen villieläimen selkään, Oona, joka kilpailisi kolmella muulle hevosella sekä Oonan teini-ikäinen tytär Essi, joka auttelee tallilla ja ratsastaa toisinaan palkaksi. Autoon lastattiin ensin kaksi suomenhevosta, sitten Sakke, joka asteli sisälle reippaasti, minullle vieras puoliverinen ja viimeisenä Noksu. Noksun kanssa saimme neuvotella hetken autoon kiipeämisestä, mutta ori saatiin paikalleen yllättävän pienellä vaivalla.
Kilpailupaikalla oli jo melkoinen vilske kun saavuimme. Essi lähti ilmoittamaan meidät kilpailukansliaan, kun me muut jäimme pohtimaan kuinka pärjäisimme viiden hevosemme kanssa. Olimme saaneet varattua itsellemme kaksi päiväkarsinaa tallista, joten Noksu ja Sakke joukon hankalimpina yksilöinä vietiin karsinoihin. Loppu sujuikin helposti, koska pystyimme pitämään kilpailupäivän aikana kokoajan kaksi hevosta autossa, kaksi karsinoissa ja yhden käsihevosena tai suorittamassa.
Minun ratsuistani ensimmäisenä suoritusvuorossa oli Sakke. Ori oli varustaessa melko kireän oloinen, eikä tilanne juurikaan parantunut selkään noustuani. Verryttelyssä ori tuntui hieman jäykälle ja hitaalle vastaamaan apuihin. Emme siis lähteneet radalle kovin toiveikkain fiiliksin. Rata päästiin läpi ja kaikki tehtävät tuli suoritettua, mutta kokonaisuutena suoritus oli ennemmin vähän sinne päin kuin hyvä. Radan jälkeen oria jäähdytellin orin kaikessa rauhassa ennen sen purkamista. Kun koko luokan tulokset tulivat ja saimme arvostelupaperit, lopputulos oli kuudes kahdeksan ratsukon luokassa. Prosentit eivät maata järisyttäneet, mutta ainakin selvisimme ehjinä ja hyväksytysti!
20.07.2020 Kouluvalmennus, kirjoittanut VRL-10444
Viime lauantai oli vauhdikas päivä. Aamu alkoi ajamalla vielä puoli unisena Halluharjaan, missä Sakke odotti minua jo karsinassaan. Orilla ei ollut kovin hyvä päivä, vaan steppaili hoitaessa ja koetti leikkiä kirahvia suitsia pukiessa. Kahdeksalta olimme kuitenkin valmiina kentällä aamun ensimmäistä valmennusta varten. Valmennukseen osallistui minun ja Saken lisäksi minulle tuntemattomat ratsastajat komealla friisiläisellä ja pienehköllä rautiaalla puoliverityyppisellä ratsulla. Valmentaja, Sanna Karhula, kysyi minulta muutaman kysymyksen taustastani alkuverryttelyn aikana.
Sakke oli tänään todella hidas ja haluton liikkumaan laahustavaa käyntiä reippaammin, ja sainkin jo alkuverryttelyssä käteeni raipan. Ori ryhdistäytyi silmissä pelkästä raipan ottamisesta käteen ja liikkuminen alkoi sujua vähän paremmin. Sanna oli valmentajana kannustava, mutta vaativa. Saimme paljon ohjeita ja korjauksia, mutta myös kehuja, kun tehtävät sujuivat kuten piti. Erityisesti ravityöskentely tuntui Saken kanssa kovin vaikealta, ori ei olisi halunnut kantaa itseään ravissa oikein, vaan yritti jatkuvasti mennä siitä mistä aita on matalin. Laukka ja käynti sujuivat huomattavasti mukavammin.
Valmennuksen loppua kohden viimeisessä ravityöskentelypätkässä minusta alkoi pikkuhiljaa tuntua, etteivät ratsastustaitoni olleetkaan enää niin hyvin tallessa kuin olin luullut. Olihan minulla vakavasta ratsastuksesta ollut pientä taukoa. Sain kuitenkin yllättyä, kun valmennuksen päätyttyä Sanna kysyi, haluaisinko kilpailla orilla seuraavana torstaina helppoa luokkaa. Häntä oli kuulemma pyydetty katsomaan yhteistyötäni molempien hevosten kanssa, ja jos se vaikuttaisi hyvältä, kysymään jos haluaisin lähteä mukaan kisareissulle. Vastasin myöntävästi, olisi mukava päästä jälleen kilpakentille, ja ennen torstaita ehtisin vielä ratsastaakin Sakella kahdesti. Helppo A on luokka, josta sekä minun että Saken pitäisi selvitä läpi vaikka silmät kiinni, eli lopputulos jäisi kiinni yhteistyöstämme.
16.07.2020 Liikutushevosta etsimässä, kirjoittanut VRL-10444
Oppisopimusopintojeni alkaessa vasta syksyllä ja ostettuani aikuisen ratsun sijaaan varsan, olin jäänyt ilman ratsua. Ratsastustaitoja täytyisi kuitenkin ylläpitää, joten olin jättänyt useita ilmoituksia etsien alueeltani ratsua mahdollisella vuokrausdiilillä. Olin kuitenkin osunut kultasuoneen, kun läheiseltä suurtallilta, Halluharjan tilalta, oli otettu minuun yhteyttä. He kertoivat, että valtavalla tallilla liikutusapu osaavalta ratsastajalta ei ikinä olisi pahitteeksi, valmentautua voisi tallin vakivalmentajien silmän alla ja kilpailemaankin kuulemma pääsisi, jos sellainen kiinnostaa. Innokkaana mahdollisuudesta kysyin millaisia hevosia heillä olisi tarjolla, ja he kertoivat, että mahdollisia kouluratsuja, jotka sopivat kriteereihini, löytyisi tallista kuusi kappaletta. Minulle ehdotettiin, että tulisin tallille tutustumaan ja kokeilemaan hevosia, jotta mahdollisesti sopiva ratsu voitaisiin valita.
Niinpä minä tänään aamupäivällä parkkeerasin autoni valtaisan tallialueen parkkipaikalle ja soitin minulle annettuun numeroon. Selitettyäni kuka olen, sain oikean ihmisen puhelimen päähän, ja yksi tallin puoliverisistä vastuussa olevista työntekijöistä tuli hakemaan minut parkkipaikalta. Saapuessaan hän talutti puoliveritammaa, jonka hän kertoi olevan yksi vaihtoehdoistani. Työntekijä, jonka nimeä en onnistunut painamaan päähäni, kuitenkin kertoi, että heillä oli erityisesti mielessä kolme hevosta joihin saisin tutustua tarkemmin. Jos mikään niistä ei tuntuisi sopivalta, saisin tutustua loppuihin mainitusta kuudesta. Ensimmäisenä minulle esiteltiin Sissi, ruunikko puoliveritamma. Tämä olisi kuulemma hyvä vaihtoehto, jos haluan helpon hevosen, mutta nykyiseltä tasoltani en voisi kovin paljoa kehittyä, koska tamma on vaativa A tasoinen. Tamma vaikutti mukavalta, mutta ei ehkä ihan minun tyyliseltäni hevoselta.
Halluharjan työntekijä johdatti minut orikäytävälle, missä käyskenteli karsinassaan komeannäköinen sinisilmäinen sabino, Sakke. Ori hörisi meille karsinastaan, ja työntekijä kertoi sen olevan taitava, joskin myös vähän enemmän kärsivällisyyttä vaativa, ratsu. Hevonen vaikutti hyvältä, joten tallin työntekijä kertoi minulle orista lisää ja totesi, että voisin koeratsastaa sen. Kun myönnyin kokeilemaan oria hän antoi minulle hoito-ohjeet, kentän koordinaatit ja kertoi itse tulevansa ratsastamaan toisen hevosen samaan aikaan. Kuulemma huonona päivänä hoitaessa saa olla tarkkana, mutta tänään orilla vaikutti olevan hyvä päivä, se työnsi päänsä omatoimisesti riimuun, kun menin karsinaan. Sakke näytti olevan lähes 170 korkea, mutta sen kokoisilla hevosilla olen ratsastanut ennenkin onnistuneesti, joten koko ei olisi ongelma. Orin varustaminen ja talutus kentälle sujuivat hyvin, vaikka sainkin venyttää askeltani melkoisesti pysyäkseni orin tahdissa.
Saavuttuani kentälle työntekijä oli jo paikalla ruunikon suomenhevosen selässä, ja kertoi, että voisin ratsastaa orin itsenäisesti. Hän seuraisi työskentelyämme, ja voisin kyllä kysyä, jos kysyttävää tulisi. Nousin hevosen selkään jakkaralta harkittuani hetken, tarkistin hihnojen pituudet ja lähdin liikkeelle. Suuriliikkeisen hevosen selässä tuntui hyvin tutulta, orissa tuntui olevan paljon samaa kuin edesmenneessä ratsussani Kasperissa. Ratsastus sujui kokonaisuutena hyvin, lukuunottamatta paria säikähdystä, joissa onneksi pysyin hyvin mukana. Työntekijä kommentoi ratsastustani muutaman kerran ja antoi minulle vinkkejä, joiden avulla sain Saken toimimaan entistä paremmin. Ratsastuksen jälkeen laittaessani Sakkea pois olin sitä mieltä, että ori olisi varsin varteenotettava vaihtoehto.
hevosen kuvat © rakenne Sulka, muut Halluharjantila