Orange Wood's Doomeerang

KTK-III

Perustiedot

VH17-261-0002

Sukupuoli	Ori
Omistaja	VRL-10444
Rotu	Ratsuponi (62.5 %)
Kasvattaja	Orange Wood Ranch, VRL-02207
Säkäkorkeus	142cm
Väri	Ruunikko
Geenit	EeAa
Syntymäaika	11.09.2017 / 15v
Koulutustaso	VaB/120cm/CIC2, yleispainote

Luonne

Nuorena Doomiksesta on sanottu orissa olevan särmää ja energiaa, eikä kumpikaan ominaisuus ole iän myötä täysin kadonnut. Orin perusluonne on kuitenkin tasoittunut, eikä se enää yhtä nopeasti tylsisty ja keksi viihdykkeekseen huonoja tapoja. Väärin ei kuitenkaan pidä ymmärtää, Doomis tarvitsee säännöllistä toimintaa eikä siitä varmasti koskaan tule mitään tarhassa tyytyväisenä tönöttävää pullaponia.

Doomis on lempeä poni, se nauttii rapsutuksista ja on todella utelias. Nämä ominaisuudet korostuvat erityisesti maastakäsin ja yksi Doomiksen lempijuttuja onkin hengailu rapsutellen. Harjatessa ja varustaessa ori alkaa jo vakavoitua asennoituen työskentelyyn ja vakavoituu hieman. Tavallisesti poni onkin töiden ulkopuolella melko huumorintajuinen tyyppi, vaikka se ei enää koekaan poukkoilua narunpäässä yhtä hauskaksi viihteeksi kuin nuoremmilla päivillään.

Ratsuna Doomis on todella lahjakas poni ja ottaa myös työskentelyn vakavasti. Se on kuuliainen ja helppo ratsu, mutta innostuu myös helposti erityiesti esteillä. Innostumista paikkaa hyvä hyppytekniikka, Doomis osaa hyvin myös itse katsoa hyppypaikkoja. Kouluratsunakin orilla on liikettä ja kokoamiskykyä kokoisekseen poniksi runsaasti, eikä maastoillessakaan tule vastaan ongelmia. Kaikkien tuttujen lajien lisäksi Doomis on toiminut onnistuneesti pooloponinakin, joten voidaan turvallisesti sanoa, että tämän ponin kanssa kaikki onnistuu.

Suku ja jälkeläiset

Noin 3-polvinen suku
Isälinja: King's Scoopy Doo - Weybridge's Hoffmaestro - Hofgeismar
Emälinja: Me Skarabee - Fame's Cherokee - Sizzly Illinois

i. King's Scoopy Doo 50% rp KTK-II, KERJ-III, YLA1, ERJ-III, KRJ-III, VIP MVA, Fn, PKK-V, RPL-I, Fn, VFA2, Laatu Ori	ii. Weybridge's Hoffmaestro hann KTK-III, KRJ-I, HANN-I	iii. Hofgeismar
		iie. C's Not Bea YLA3
	ie. Fateful Bon Gré nf KTK-II, YLA3, NNFN-I, VIR MVA	iei. Mäntysuon Celeborn
		iee. T.H. Desiree
e. Me Skarabee 75% rp First Champion	ei. Aidan Radish conn KTK-II, YLA2, KRJ-I	eii. Rondonia KTK-II
		eie. Kafliner Natal KTK-II
	ee. Fame's Cherokee 51% rp ERJ-III, RPL-III	eei. Abercrombie 65.625% rp
		eee. Sizzly Illinois 37.5% rp YLA3, RPL-II, ERJ-I, KTK-I

ieii. Mäntysuon Lucifer (KTK-III, Vir-MVA Ch.)
ieiii. Jimmy
ieiie. Rosalinde (KTK-III)
ieie. Rainmaker (kadonnut, KTK-II)

ieei. Barus Major
ieee. Pasóríné

Jälkeläiset

11.05.2023 syntynyt suomalainen ratsuponi ori Wildfire Whiz-Bang

Kilpailut ja näyttelyt

Kilpailut

Kausi 2022
Villit - 16.12.2022 - Seppele - HeC - 20/20, 51,361 %
Villit - 17.12.2022 - Seppele - HeA - 3/30, 68,127 %

Kausi 2023
Villit - 26.03.2023 - Kultasaaren Kartano - Helppo C - 17/22, 57,680 %
Villit - 26.03.2023 - Kultasaaren Kartano - Vaativa B - hyl
Villit - 26.03.2023 - Ilvessuo - Helppo C - 9/17, 62,667 %
Villit - 26.03.2023 - Ilvessuo - Helppo B - 2/21, 80,667 %
Villit - 31.03.2023 - Raven Crossing - Iron - Helppo C - 6/20, 68,368 %
Villit - 31.03.2023 - Raven Crossing - Iron - Helppo B - 3/20, 72,431 %
Villit - 31.03.2023 - Raven Crossing - Iron - Vaativa B - 16/20, 55,956 %
Villit - 02.04.2023 - Raven Crossing - Iron - Helppo B - 8/20, 64,622 %
Villit - 02.04.2023 - Raven Crossing - Iron - Helppo C - 5/20, 75,476 %
Villit - 09.06.2023 - Seppele Cup, kevät - Helppo B - 12/20, 57,320 %
Villit - 2.7.2023 - Raven Crossing - Vaativa B - 14/20, 56.263 %
Villit - 22.7.2023 - Åland Weekend - Helppo B - 15/43, 63.364 %
Villit - 22.7.2023 - Åland Weekend - Vaativa B - 36/43, 59.642 %
Villit - 27.8.2023 - Käkiharjut - Helppo - 15/25, 71,63 vp
Villit - 1.9.2023 - Seppele Cup - Helpp B - 12/15, 55.310 %
Villit - 6.10.2023 - Vaahterapolku - Helppo B - 4/33, 66.365 %
Villit - 6.10.2023 - Vaahterapolku - Vaativa B - 4/14, 64.931 %

Villit - 10.06.2023 - Seppele Cup, kevät - 90cm - 9/25, 4 vp
Villit - 5.8.2023 - Kalopsia-areena - 60cm - 11/11
Villit - 5.8.2023 - Kalopsia-areena - 80cm - 16/16
Villit - 2.9.2023 - Seppele Cup - 70cm - 1/15, 0vp
Villit - 2.9.2023 - Seppele Cup - 90cm - 13/20, 12vp

Villit - 15.06.2023 - Kultasaaren Kenttäviikot - Tutustumisluokka - 1/4, 48,5 vp

Kausi 2024
Villit - 14.5.2024 - Hannaby Hanami Veckan - Vaativa B - 35/66, 63,991 %
Villit - 10.6.2024 - Summer Palooza - Helppo B - 29/40, 60.038 %
Villit - 10.6.2024 - Summer Palooza - Helppo A - 29/40, 62.229 %

Villit - 22.6.2024 - Juhannus-kisat - Ristikko - 13/37
Villit - 22.6.2024 - Juhannus-kisat - 40-50cm - 15/43

ERJ sijoitukset
08.11.2017 - kutsu - ERJ - 100cm – 3/30
06.11.2017 - kutsu - ERJ - 100cm - 5/30
27.10.2017 - kutsu - ERJ - 100cm - 4/30
25.10.2017 - kutsu - ERJ - 100cm - 5/30

KRJ sijoitukset
19.11.2017 - kutsu - KRJ - VaB - 1/30
12.11.2017 - kutsu - KRJ - VaB - 4/30
10.11.2017 - kutsu - KRJ - VaB - 1/30
03.11.2017 - kutsu - KRJ - VaB - 5/30

KERJ sijoitukset
KERJ - 3.4.2023 - Lilysong Ponies - CIC1 - 4/25
KERJ - 7.4.2023 - Lilysong Ponies - CIC1 - 4/25
KERJ - 10.4.2023 - Lilysong Ponies - CIC1 - 3/25

POOLO ottelut
04.06.2020 - kutsu = häviö

Päiväkirja

03.07.2023 - Puolivuosikatsaus, kirjoittanut omistaja
04.01.2023 - Ilvessuon vuosi 2022, kirjoittanut omistaja
03.01.2023 - Joulukuun kuulumiset, kirjoittanut omistaja
19.11.2022 - Tapahtumien täyteinen kuukausi, kirjoittanut omistaja
25.10.2022 - Lokakuun kuulumisia, kirjoittanut omistaja

2022 Myynti-ilmoitus, kirjoittanut kasvattaja
Energinen ja laadukas poniori kilparadoille taitavan ratsastajan alle. Vauhdikas ja rohkea, erinomaiset hyppyominaisuudet. Osaava pooloponi. Kiltti käsitellä, terve ja hyvä pää. Ongelmaton lastaustilanteissa ja viriää kivasti kisatilanteissa. Eläinlääkäri, kengitys yms. ei hankaluuksia.
Hinta VC$30 000.

Luonnekuvaus nuoresta Doomiksesta, kirjoittanut VRL-02207
"Doomis on kiltti ja kujeilevainen nuorukainen, jolla on omanlaisensa hevosenhuumori. Se on hyvin utelias ja haluaa aina tutkia kaikki ja kaiken, sekä on isänsä tavoin täynnä virtaa.

Jos Doomis ei pääse kuluttamaan ylimääräistä energiaansa, se keksii varmasti jotain ikävää ajankulukseen ja on turhankin nopea oppimaan - myös niitä huonoja tallitapoja.

Siitä löytyy tarvittaessa myös särmää ja ori saattaa liioitella reaktioitaan ylivirittyneenä säpsymisenä ja levottomuutena. Narun päässä poukkoilu ei ole taluttajasta ollenkaan niin hauskaa, kuin se on Doomiksen mielestä.

Kaikesta huolimatta Doomiksella on iso sydän ja perusluonteeltaan se on lempeä ja ihmisläheinen. Rapsuttelut ja pusuttelut ovat kaikki sen mieleen, vaikka harjaussession saisi oriponin mielestä hoitaa kyllä vauhdikkaasti.

Doomis on vahvoilla esteillä ja näyttänyt esimerkiksi irtohypytyksessä olevansa siinä hommassa luonnostaan lahjakas."

4.6.2022, kirjoittanut Kasvattaja
Vanhan kaverin näkeminen taas pitkästä aikaa on kirvoittanut kesälaitumella vauhdikasta pukitusta ja hauskanpitoa. Doomis on otettu poikien laumaan mukaan pienen kovistelun jälkeen hyvin, ja nyt edessä on toivottavasti lokoisat oltavat hyvässä säässä koko kesän läpi. 

4.4.2022, kirjoittanut Kasvattaja
Doomis palaa kasvattajalleen uudelleenmyyntiin sivujen ja omistajan katoamisen myötä.

7.7.2020 Maailman suurin taivas, kirjoittanut Loru VRL-14873 (Luka de la Gardie)
"Kun mä olin pieni, mä olin melko yksinäinen. Isä teki silloinkin paljon töitä ja me muutettiin aika paljon. Silloin mä sitten aloin lukemaan kirjoja", kuiskailin Doomiksen korvaan. "Älä kerro kellekään, mutta mä luin Pollux-kirjoja, ei ne oo pelkille tytöille!"

Doomis pärskähti ja nyökytteli pureskellessaan ruohoa. Se näytti huvittuneelta, vaikka en ollut laisinkaan varma oliko se edes mahdollista. Palluttelin sen harjaa ja vilkaisin ympärilleni, mutta lähellä ei kuitenkaan ollut ketään hevosten lisäksi.

"Niin siellä sitten yhdessä kirjassa sanottiin, että täällä on maailman isoin taivas", jatkoin kuiskaten. "Se on kyllä ihan totta, täällä on ihan uskomattoman kaunista!"

Yritin istua syvälle alas satulaan ja keskittyä koulukiemuroihin Doomiksen mustassa satulassa. Doomis oli lomaillut enemmän ja vähemmän viimeiset viikot ja nyt oli aika aloittaa uudelleen treenit. Hiljalleen tietysti, mutta tulevaisuudessa siinsi loppukesän Power Jump ja tahdoin olla täydessä terässä. Doomis oli taitava ja halutessaan loikkaisi vaikka vuoren yli, mutta yhteistyömme vaati vielä hiomista, ettei ratsastus ollut yhtä päätöntä kaahottamista. Siihen auttaisi kuulema kaikkein parhaiten kouluratsastus, säännöllinen estetreeni ja ratsastuksen ulkopuolinen harjoittelu.

Olin kieltämättä laiskotellut aikalailla ratsastuksen ulkopuolella ja käynyt ainoastaan purjehtimassa isän kanssa ja tietysti surffaamassa De Layssä. Nyt olin kuitenkin päättänyt tehdä muutoksen ja alkaa auttaa kunnolla tallitöissä. Kottikärryjä pukatessa ja heinäpaaleja heitellessä tulisi varmasti kuuma. Samalla voisin treenata itseni huippukuntoon ja voittaa koko Power Jumpin!
"Hukkasitko sä jotain?" Oranssihiuksinen poika kysyi hivenen vaivaantuneena.
"Ai, öh moi, mä vaan jäin seilaamaan ajatuksissani", naurahdin ja siirsin pysähtyneen Doomiksen takaisin käyntiin. "Äiti sanoo aina, että olen taivaanrannanmaalari, eikä hän taida kovin väärässä olla."
"Joo", poika sanoi ja tökki maata kengänkärjellään.
"Me kai nähtiin aiemmin? Siellä poolopelissä?" Kysäisin hymyillen, vaikka kysymys olikin enimmäkseen retorinen. "Olitko sä Crid? Mä oon Luka. Mä en kuollaksenikaan muista kenelle kaikille mä oon esittäytyny ja kenelle en, niin mä esittelen itseni uudelleen ja uudelleen. Mutta sut mä muistan, punapäiden täytyy pitää yhtä!"
"Juu", punapää vastasi ja virnisti ujohkosti.

Palauttaessani Doomista laitumelle päästin sen vapaaksi heti kun portti orin takana sulkeutui. Se lähti villiin laukkaan ja karautti ystäviensä luo. Tuntui nyt jo pahalta, että joutuisin repimään sen irti kodistaan. Olinko kuitenkin ollut valtavan itsekäs ostaessani Doomiksen, jolloin se joutuisi muuttamaan kauas, lähes maapallon toiselle puolelle saakka. Katselin hevoslaumaa hivenen haikeana, vilkutin ja lähdin kohti leirimökkiä.

25.6.2020, kirjoittanut Loru VRL-14873 (Luka de la Gardie)
Mä olin joutunut repimään itseni jo kaksi kertaa irti Kanadasta. Ensimmäinen vierailuni oli ollut lyhyehko, vain muutaman päivän mittainen pikavisiitti, jonka aikana saimme kirjoitettua paperit Doomiksesta. En tulisi silti ikinä unohtamaan sitä tunnetta, jonka vallassa olin kun jouduin lähtemään. Tuntui kuin pala minusta olisi jäänyt pois matkasta ja tunne paheni jokaisen kerran jälkeen.

Toisella kertaa vieraillessani Orange Woodissa, vietin matkalla kaksi viikkoa. Kaksi ihana ja täydellistä viikkoa, joiden aikana sain tutustua Doomikseen kunnolla, pelata pooloa ja viettää elämäni parasta aikaa. Löysimme ihanan vuokra-asunnon Crittlinistä, jossa vanhempani asuisivat kesän. Minä saisin tosin majailla leirimökissä runsaasti, mutta kotini olisi silti Crittlinissä siellä missä Doomiskin oli. Toisen kerran jälkeen itkin katkerasti Orange Woodin jäädessä taakse. Tuntui tuskaiselta joutua käymään Briteissä muutama viikko ennen kuin kesälomani alkoi.

Nyt kuitenkin kammottavan pitkät päivät olivat ohi, tavarat pakattu ja minä istuskelin kokiksella Heathrown lentokentän loungessa isän kanssa. Pian tuntisin suuren valkosiipisen lentokoneen rullaavan kiitotiellä, ummistaisin silmäni ja kun heräisin olisin jo melkein perillä.
"Isä, mennään jo, mä en kestä enää!" Valitin ja ryystin kokikseni loppuun.

4.6.2020 Poolo-ottelu, kirjoittanut kasvattaja ja Loru VRL-14873 (Luka de la Gardie)
Pooloselostus: "Mainiota päivää kaikille! Orange Woodin historian kolmannet poolokisat hilpeällä kokoonpanolla pelattiin maneesissa Tiimi Harmaa vastaan Tiimi Pinkki. Tiimi Harmaassa pelinumerolla yksi pelasi alkupallon lyöjänä Billy tallin ponilla Wobblella, numerolla kaksi Kikka ja Another Monday, sekä numerolla kolme Abigail ja Lando! Tiimi Pinkissä taas pelinumerolla yksi kapteenina Luka ja Doomis, numerolla kaksi Majina Jekulla, sekä numerolla kolme Iitu ja Dolly!

Billy avasi pelin - koska kuinkas muuten - mutta sen jälkeen hosuikin ilmaan ja toisten pelaajien naamaan sillä tahdilla, että oli varmasti puolitahallista. Wobble oli anteeksiantavainen, vaikka meikä ei herran ratsuna olisi kyllä ollut... Billylle poolo on ollut vapaa-ajan harrastelua varsinaisen estevalmentautumisen rinnalla. Kerrankin sille oli kunnon vastusta vastapuolen kapteenista Luka de la Gardiesta, jolla on poolomaila selvästi ollut ennenkin kädessä ja jonka kuljettamana pallo eteni kentällä hurjaa kyytiä! Doomis oli myös kentän nopein poni. Lukalla tästä peribrittiläisestä porvaripelistä onkin ennestään paljon kokemusta ja sen huomasi! Huomattavasti miellyttävämpi ote mailasta ja mukavampaa katseltavaa kuin Harmaitten kapteenin huidonta!

Harmaissa paikkasi kovaa peliä myös Abigail, jonka jytky ratsu ei ehkä ollut nopeudessa ja notkeudessa pienempien ponien tasoa, mutta ratsastajan varma ote osui useammin kuin pari kertaa tarkasti palloon. Yhdessä vaiheessa ottelun kiihkeää tiimellystä tuli jännä yhteenratsastus Abigailin ja Majinan välillä, missä jälkimmäinen joutui alakynteen. Se etu tässä pelissä siis jyräkokoisesta ratsusta selvästi on. Vähän kuin ajaisi polkupyörällä pahki pakettiautoon! Pinkkien kakkonen, Majina, osoitti tasapainonsa olevan kunnossa, sillä ratsunsa ei ollut mikään myöhäisiltojen etana, kuten hevosen vauhdikas nimikin jo kertoo! Peli itsessään ei ihan mennyt tänään niin kuin olisi voinut, vaan Tiimi Pinkin kakkonen jäi usein taustapiruksi muiden hoidellessa pisteitä kotiin.

Kikkaa ei paljoa nähty pallossa kiinni pelin alussa, mutta Tiimi Harmaan kakkonen teki takavasemmalta koukkauksen pelin loppupuolella ja yllätti kaikki lyömällä suoraan maaliin. Satulastakin meinattiin suistua hurjassa mutkassa, mutta siltä - harmi kyllä - vältyttiin (olisihan se lisännyt vähän extremeä!). Pinkkien kolmonen, Iitu, oli altavastaajana isompien taistelukentällä, mutta urhoollisesti käytti hyväkseen kaikki mahdollisuudet pisteisiin ja kyllä sitä muutaman kerran palloonkin osuttiin! Tässä oli yleisön mielestä sympaattisin ratsukko, jota myös lämpimästi kannustettiin!

Peli kävi kuumana ja oli jännittävä loppuun saakka - etenkin erittäin tiukalla kahden pelaajan välisellä tasapelillä. Parhaiten pelannut -tittelin saivat molemmista tiimeistä pelaajat, Harmaiden tasaisen varma Abigail, ja Pinkkien konkari Luka! Perinteet rikottiin lisäksi sillä, että ensimmäistä kertaa meidän poolohistoriassa Harmaiden joukkue voitti! Eroa ei ollut paljon ja siihen riitti Kikan pari näpsäkkää lyöntiä vain hilkun verran maalista ohi ennen kuin aika loppui.

Mahtava ottelu ja kiitos mielenkiinnosta paitsi pelaajille, niin myös katsojille!
Tervetuloa myös seuraaviin peleihin!"

Edellisenä iltana
"Leikkaatko sinä sen tukkaa?" Äiti kysyi ja mittaili katseellaan Doomista turvallisen etäisyyden päästä.
"Kun teillä koululla ne on ainakin kaljuja, eikös vain?"

"En taida viitsiä, sillä on niin ihana tuo harja", sanoin pohtivasti ja vedin sormia Doomiksen mustan harjan läpi. "Jospa sen sykeröisi tiukoille sykeröille, niin ehkä se riittäisi. Kun eihän sitä yleensä tule pooloa tämän kanssa pelailtua."

"Niin kai", äiti totesi ja ojensi varovasti kättään kohti Doomiksen kaulaa.

Doomis taivutti kaunista päätään kohti äitiä ja puhahti lämmintä ilmaa naisen kädelle. Äiti taputti oria nopeasti ja vetäytyi kauemmas.

Kisapäivän aamuna
Olin yöpynyt leirimökissä ja aamulla herättyäni painelin pikaisesti talliin. Doomis oli nukkunut suhteellisen sievästi loimi päällä, eikä yksikään sykerö ollut auennut. Ori osallistuisi kymmeneltä katrilliesitykseen, jossa sitä oli alunperin ollut tarkoitus esitellä potentiaalisille ostajaehdokkaille. Minua puistatti, vaikka tiesinkin nimeni komeilevan orin papereissa omistajan kohdalla. Mitä jos joku yrittäisi kuitenkin ostaa orin ja veisi sen puolivahingossa mukanaan? Ravistelin ajatuksen pois mielestäni ja jatkoin Doomiksen harjaamista.

Yhdeltätoista alkoi Orange Woodin kasvattien tapahtuma, johon olisin mielelläni osallistunut, mutta pidin sitä lievästi turhana. Alexiina ja muu tallin väki kun näki Doomista päivittäin vielä toistaiseksi. En olisi millään malttanut odottaa kesäkuun loppupuolelle saakka sitä, että saisimme muuttaa kesäksi Crittlinistä vuokrattuun huvilaan. Äiti oli jäämässä vuorotteluvapaalle leipätyöstään Cernissä ja hän olikin kirjoittanut jo työsopimuksen Yukon Observatoryyn. En tiennyt vielä mitä hän aikoi tutkia, enkä oikein ymmärtänyt miksi joku tahtoisi tuhlata kesälomansa jossain toisessa työpaikassa. Äiti oli kuitenkin äärettömän kunnianhimoinen -ja rakasti luonnontieteitä. Isä puolestaan aikoi suhata mantereiden välillä lentokoneella, jos hänen olisi pakko käydä Frankfurtissa.

Poolokilpailut
Olimme Doomiksen kanssa menossa pinkkiin tiimiin ja olimme somistautuneet vaaleanpunaisiin.
"Äiti käydäänkö ottamassa äkkiä kuva tuossa ulkona maneesin vieressä?" Pyysin hieman ennen luokan alkua.
"Tottakai", äiti vastasi hymyillen.
Talutin pinkkiin loimeen puetun Doomiksen tuijottelemaan kohti vuorta ja katselin itsekin samaan suuntaan poolomaila kädessäni.
"Ota monta, että onnistuu!" Sanoin ja toivoin, että orin kärsivällisyys pitäisi.

Lopulta istuin Doomiksen selässä maneesissa. Katsomossa oli paljon ihmisiä, mutta se ei tuntunut häiritsevän meistä kumpaakaan. Doomis oli hyvin koulutettu ja minä olin pelannut lukemattomia poolopelejä, joten toivon mukaan tästä tulisi silkkaa nautintoa. Doomis pärskyi ja oli selkästi virittäytynyt tunnelmaan. Se heitteli päätään innoissaan ja pörhisteli kaula kaarella. Ratsastin suurta volttia pitäen ohjia yhdessä kädessäni ja vilkaisin tiimikavereitani, joista en oikeastaan tuntenut ketään. Yleensä pelasin tutussa joukkueessa, joten suurin jännitykseni oli se, miten pelaisimme yhteen. Pian joukkueet ryhmittyivät poolokentälle vastakkain.Tartuin ohjiin paremmin kiinni ja tujiotin tuomaria intensiivisesti. Kutkutteleva jännitys kasaantui, tuomari heitti pallon ilmaan ja painoin samalla sekuntilla pohkeeni orin kylkiin kiinni.

2020, kirjoittanut Crid
Doomis oli myyty. Sen omistaja oli joku ulkomaalainen rikas teinipoika. Kattelin sen poolopeliä ja se pelasi hyvin ja mäkin sain kipinän pooloon. Kun se tuli pelin jälkeen ulos maneesista, kompuroin sen edessä, koska joku urpo katsomosta ängennyt oli tuuppinut mua liian nopeasti eteenpäin (se niistä turvaväleistä). Luka auttoi mut ystävällisesti takaisin pystyyn ja vaihdoin sen kanssa pari sanaa ja se oli makeeta. Doomis on upee. Rest In Peace, Dodo.

14.5.2020 Äiti on paras liittolainen, kirjoittanut Loru VRL-14873 (Luka de la Gardie)
Räpyttelin silmiäni ja haukottelin. Olin hieman pökerryksissä, sellaisessa unen ja valveen rajamailla, enkä ollut varma missä olin. Kahvinkeittimen porinaa lukuunottamatta oli kummallisen hiljaista. Liian hiljaista, kun isä ei hölöttänyt puhelimeensa tai äidin tuttua näppäimistön näpytystä ei kuulunut. Nousin sängyssä kyynärpäideni varaan ja samassa muistinkin, olin Orange Woodin leirimökissä. Hieroin silmiäni ja pohdin missähän kaikki olivat. Kello oli vasta puoli seitsemän aamulla eli puoli neljä iltapäivällä Lontoossa. Kotiinpalusta tulisi armoton aikaeron vuoksi. Alexiina oli vaatinut, että jäisimme yöksi leirimökkiin, jotta meidän ei tarvisi matkustaa Whitehorseen saakka. Matkan pituus oli yllättänyt meidät kaikki.

Pian äiti käveli sisään leirimökkiin vaaleanpunaisessa ruutupaidassa ja mustissa housuissa pyyhe päässään. Äiti ei näyttänyt lainkaan itseltään, sillä yleensä hän ei koskaan kävelisi julkisesti pyyhe päässään.
"Hey Pumpkin", äiti kutsui minua hellittelevästi. "Kävin tuolla päärakennuksella suihkussa. Voi kuinka kaunista täällä onkaan! Vähän siellä heitti vettä, mutta huomiselle lupasi 16 astetta lämmintä ja aurinkoista! Täällä on ihan äärettömän kiinnostavaa, kuulema saattaisi nähdä vaikka hirviä tai villieläimiä!"
"Mmh", vastasin unisena. "Missä isä on?"
"Isä yrittää etsiä kenttää puhelimeensa jossain tallin lähettyvillä. Toivottavasti löytää, eikä ala kiukutella jälleen" Äiti sanoi virnistäen. "Tule aamupalalle, niin lähdetään katsomaan Doomista. Sinulla on kiire kuitenkin."

Olin käynyt koeratsastamassa Doomiksen edellispäivänä. Olisin tietysti tahtonut kirjoittaa kauppakirjat välittömästi, olin ollut valmis ostamaan sen jopa itse, vaikka 30 000 olisi vienyt suurimman osan säästöistäni. En kuitenkaan kantanut rahasta huolta, ainahan sitä voisi myydä sijoitusasunnon tai jotain osakkeita. Isä oli kuitenkin sanonut Alexiinalle, että miettisimme yön yli puolin ja toisin enne kuin teksimme kumpikaan päätöstä. Ei minun olis tarvinut miettiä, tahdoin Doomiksen! Toivottavasti Alexiina suostuisi orin myymään minulle.

Käytyämme vilkaisemassa Doomista tarhassa, jossa se mutusteli heiniä onnellisena löysimme isänkin. Isä käveli edestakaisin päätallin ja kentän välillä puhuen puhelimeensa ranskaa.
"Joko lähdetään käymään siellä Klondike History Museumissa?" Äiti kysyi kun isä viimeinkin malttoi lopettaa jaarittelunsa.
"Ei kai se aukea vielä?" Isä kysyi hivenen valittavasti ja yritti puhdistaa kauluspaitansa hihaa, jossa oli ruohotahra.
"Isä mitä sun kädessä on?" Kysyin huvittuneena.
"Ruohoa ja kuolaa. Kävin tervehtimässä Doomista, mutta sillä oli ruohoa suussaan ja se meinasi syödä minun hihani!" Isä kertoi tyrmistyneenä.
"Se vain tervehti sinua!" Sanoin nauraen.
"Olisi voinut syödä suunsa tyhjäksi ensin!" Isä puuskahti. "Ostan sille lautasliinan!"

Goldminerstownissa sijaitseva museo oli mielenkiintoinen ja upea. Hienoin juttu oli tietysti Waterphwestä löydetty Madclockin kultakimpale. Äiti osti matkamuistoliikkeestä itselleen korvakorut, joissa oli kultahiput pikkuruisissa lasipulloissa. Museon jälkeen menimme tietysti Yukon Observatoryyn, tähtitorniin, joka sijaitsi korkealla vuorella. Äiti tahtoi kiertää aina kaikki museot ja mahdolliset tutkimuskeskukset. Minunkin mielestäni ne olivat äärettömän mielenkiintoisia, kuten luonnontieteet ylipäätään. Isällä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, hän piti numeroista ja rahasta, eikä olisi millään malttanut odottaa pääsyä jäätelölle Blizzard Dippiin.

Palattuamme takaisin Orange Woodiin kävin vaihtamassa tallivaatteet päälleni ja kiisin Doomiksen luo. Ori oli tuotu takaisin sisälle päiväheinille ja se oli jäänyt karsinaansa, sillä ulkona satoi kovasti. Katselin hetken Doomista, joka työnsi sievän päänsä karsinan puolioven yli. Silitin sitä hymyillen ja mittailin sormillani sen kaunista piirtoa ja tähteä. Kuinka kovasti toivoinkaan, että orista tulisi vielä omani. Jos Alexiina ei tahtonutkaan myydä sitä tai myisi sen mielummin jollekin vanhemmalle ja kokeneemmalle, pohdin surkeana.

"Terve, punapää!" Hivenen korostuksella puhuva nainen sanoi.
"Hei", tervehdin lihaksikasta ja pitkää naista kohteliaasti ja ojensin tälle kättäni. "Luka de la Gardie."
"Kitty vaan", nainen virnisti ja kätteli jämäkästi ja nyökkäsi Doomista kohti. "Se on kyllä hieno."
"On kyllä", totesin haaveksivasti ja vilkaisin syrjäsilmällä naista, kunnes kysyin häpeillen uteliaisuuttani.
"Ootko sä skotti?"
"Kyllä vaan", Kitty totesi naurahtaen. "Ja sä oot niin ginger, että sun täytyy olla irkku!"
"Neljännes vain, äidin isä on Irlannista", sanoin naurahtaen naisen suorapuheisuutta ja varmuutta itsestään. "Toinen neljännes, tuleekin sitten kosovosta äidin äidin puolelta ja mun isä on ranskalainen." "Hauska tutustua", Kitty naurahti sukuselvitykselleni.

Illan tullen istuimme kolmestaan leirimökissä pelaten korttia. En muistanut koska olisin edelliskerran saanut viettää aikaa vanhempieni kanssa ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä. Kurkkua kuristi ja mietin miten asian ilmaisisin, kunnes päätin rykäistä asian suoraan.
"Miten se Doomis?" Kysyin takellellen.
"Alexiinalle sopii", isä totesi kuin se olisi ollut joku itsestäänselvyys. "Meille myös äitisi kanssa, vaikka kyllähän se mietityttää, kun ori kuitenkin."
"Kiltti se on", vakuuttelin nyökytellen, vaikken edes tuntenut Doomista sen kummemmin. "Ja mun haave on aina ollut tulla hyväksi ratsastajaksi ja Doomis on kapasiteetikas ja kaikkea ja se varmasti veis mua hirveesti eteenpäin!"
"Totta tuokin, mutta koulu on kuitenkin se ykkösjuttu", äiti muistutteli.
"Tietytsti! Mutta silti, mä kyllä haluaisi, siis tarvisin sen!" Huudahdin ja jatkoin vakavoituen. "Ja mä haluan jäädä kesäksi tänne."

Pöytään laskeutui tyhjentävä hiljaisuus ja pelkäsin edenneeni asiassa liian nopeasti.
"Tänne?" Isä kysyi kohottaen kulmiaan ja sivellen viiksiään, kuten aina miettiessään asiaa.
"Täällä on äärettömän kaunista, ehtisin tutustua oriin ja saisin treenata sen kanssa täällä rauhassa. Kesäloma alkaa kohta!" Perustelin.
"Ja te ootte aina sanoneet, että vieraisiin kulttuureihin on hyvä tutustua, mä en oo koskaan nähnyt edes oikeaa mustangia ja.."
"Täällä on kyllä kaunista ja mielenkiintoista", äiti keskeytti pohtien ja tiesin voittaneeni.
Isä ymmärsi saman ja pudisteli päätään. Äidin kanssa oli toivotonta väitellä.

Seuraavana päivänä allekirjoitin kauppakirjat Doomiksesta ja äiti kertoi jäävänsä kesäksi vuorotteluvapaalle Cernistä. Ihmettelin moista päätöstä, kunnes hän paljasti menevänsä Yukon Observatoryyn kesäksi. Olisihan se pitänyt arvata, miksi äiti oli jäämässä niin helposti Kanadaan. Halasin Doomista pikaisesti ja ori oli onnekseni kiltin kärsivällinen ja pysyi paikallaan. Olisi ollut noloa aloittaa hevosenomistajuus murtuneella jalalla.
"Tästä tulee maailman paras kesä!" Kuiskasin orille.

13.5.2020 Koeratsastus, kirjoittanut Loru VRL-14873 (Luka de la Gardie)
Hanami Week oli ihana, mutta kolkuttava tunne siitä, että minunkin olisi pitänyt olla ratsastamassa, eikä katsomassa, jäyti sisintäni. Olisin tahtonut uskaltaa osoittaa mieltäni vanhemmilleni suuremmin, mutta sovittelevana pidin kuitenkin suuni kiinni. Ennen paluuta Britteihin minua odotti kuitenkin jymy-yllätys aikaisin maanantaina.
"Luka", äiti kutsui pehmeästi.
"Mmh", vastasin unisena ja hieroin silmiäni. "Kauniisti paistaa aamuaurinko tuolta järveltä."
"Niinhän tuo tekee. Oli puhetta niistä poneista", äiti aloitti ja yhtäkkiä olin täysin hereillä. "Isä varasi juuri liput Kanadaan. Ollaan sittenkin vielä hetki pidempään reissussa."
"Miten te saitte lomaa?" Kysyin ällistyneenä. "Ja joo, Kanada on kiva! Minnepäin me ollaan menossa?"
"Yukonin lounaiskärkeen", äiti vastasi salaperäisesti.

Markarydistä ajoi Kööpenhaminaan noin pari tuntia ja Köpiksestä Müncheniin lensi hieman yli tunnin. Münchenista Vancouveriin meni reilu kymmenen tuntia ja Vancouverista Whitehorseen pari tuntia. Whitehorsessa siirryimme hotelliin, johon majoituimme yöksi. Olin rättiväsynyt matkustettuani lähes vuorokauden ja kaaduin välittömästi sänkyyn ja nukuin unetonta unta aina seuraavaan aamuun saakka.

Kelloni mukaan oli keskiviikko 13.5.2020 ja kello olisi pian kaksitoista. Aurinko heitti esimmäisiä sarastuksiaan ja hotellin television avattuani huomasin, että Kanadassa kello ei ollut vielä seitsemääkään. Äiti kuului kävelevän naapurihuoneessa. Hänet tunnisti aina hivenen naksuvasta polvesta ja kevyistä askelista. Huoneitamme erotti vain ohut väliovi, jonka äiti ilmeisesti oli aukaissut jo, joten kaikenlaiset äänet kuuluivat hyvin.
"Onko jetlag?" Isä huuteli viereisestä huoneesta, kuultuaan minun avaavan TV:n.
"Ei, juuri heräsin", vastasin. "Kuinka te nukuitte?"
"Oikein hyvin. Voidaankin piakkoin lähteä aamupalalle", hän vastasi.

Kun lopulta olimme perillä Waterphewssä, katselin ihmeissäni ympärilleni. Suurin osa teistä oli kivipäällysteisiä ja lähes jokaisen talon katolla oli aurinkopaneelit. Olimme suunnitelleet käyvämme Orange Woodsin lisäksi ainakin Klondike History Museumissa, Yukon Observatoryssä ja Hot Wair Balloon Clubin palloilla tutustumassa lähialueesen, sekä tietysti jäätelöllä Blizzard Dipissä. Nyt matkamme kuitenkin jatkui kohti Sinicoastia ja Orange Woodsia ja sitä syytä, jonka vuoksi me oikeastaan Kanadaan tulimmekin. En olisi millään malttanut pysyä aloillani ja minun teki mieli tanssahdella ympäriinsä, mutta hillitsin itseni, kuten kunnon britin kuuluikin. Enhän minä kyllä oikeastaan edes ollut britti, sillä olin syntynyt Luxenburgissa ranskalaiselle isälle ja irlantilais-kosovolaiselle äidille. Asuin kyllä Englannissa ja opiskelin Etonissa, joten kai minun oli kuitenkin jonkinlaiset käytöstavat tunnettava.

Orange Woods oli suuri ja äärettömän kaunis paikka. Valkopuinen talli oli ihastuttavan kodikas ja kutsuvan näköinen. Minulla oli kuitenkin täysi työ olla kohtelias ja päästä näkemään poni, joten kaikki muu tuntui yksinkertaisesti turhalta. Meidät vastaanotti Alexiinaksi itsensä esitellyt nainen, joka oli ehkä äitini ikäinen. Naisten ikää kun oli kamalan vaikeaa -ja vaarallista arvioida. Muutaman alkukohteliaisuuden jälkeen pääsimme viimeinkin katsomaan ruunikkoa ratsuponia.

"Tämä on upea, eikä tarvi edes kaunistella asiaa. Taitavalle juniorille aivan upea peli, hyppää mitä tahansa eteen laittaakin, kuuliainen ja taitava kouluradalla ja toimii maastossa niin yksin kuin porukassakin. Toki orihan se on, mutta ihan äärettömän kiltti sellainen", Alexiina kertoi. "Pomminvarma lastata ja selväpäinen tapaus."
Olin myyty jo pelkästään ponin kauniista askelluksesta, jota se esitteli mielellään kävellessään tervehtimään tarhansa ulkopuolelle saapuneita ihmisiä.
"Kiltin näköinen", äiti sanoi hymyillen ja ojensi varovaisesti kättään. "Onhan se kiltti?"
"Kuin mikä!" Alexiina kertoi hymyillen ja äiti uskalsi silittää varovasti orin turpaa.

Viimeinkin oli saanut varustettua Doomiksen Alexiinan valvovan silmän alla ja taluttanut orin keskelle suurta kenttää. Kentän vieressä oli katsomo ja pyörötarha, sekä jättikokoinen laidun. Doomis näytti jättiläismäiseltä vierelläni Etonin pooloponien jälkeen, se oli varmaan ainakin 140cm korkea ja minä olin vasta 155cm pitkä. Mittasin jalustimet keskisormesta kainalooni mitalla suunnilleen sopivaksi, kiristin vyön ja ponnistin itseni satulaan. Ruunikko odotti lähtökäskyä malttmattomana, mutta kuitenkin kuuliaisena kuolaintaan pureskellen. Keräsin ohjat käteeni ja siirsin orin käyntiin lähes ajatuksen voimalla.
"Se liikkuu tosi hyvin omalla moottorilla, mutta ei ole kuitenkaan automaatti", Alexiina kertoi. "Ja sillä on upeat liikkeet niin selkään, kuin tänne meille muillekin."

Lämmittelyn jälkeen siirryin ensimmäisenä vasempaan kierrokseen ja ratsastin ravissa pohkeenväistöä ja kokeilin niin avo- kuin sulkutaivutuksiakin. Doomiksen kanssa tekeminen oli helppoa, olihan se selkeästi minua taitavampi. Olin kilpaillut kouluratsastuksessa helppoon aahan saakka, kun Doomis kuulema hallitsi liikkeet vaativaan beehen saakka. Siirryttyämme laukkatyöskentelyyn päätin kokeilla jotain hurjaa. Ratsastin lävistäjälle, otin puolipidätteen ja pyysin vaihtamaan laukkaa, ratsastin muutaman askeleen, pyysin uutta vaihtoa, ratsastin jälleen muutaman askeleen ja vaihdoin vielä kerran. Doomis toimi kuin unelma. Uskomaton onnistumisen huuma valtasi kehoni. Taputin oria ja siirsin sen käyntiin ja annoin ruunikon venyttää itseään. Äiti tuijotti meitä intensiivisesti ja kohotti vienosti kulmiaan. Katsoin häntä takaisin, kohotin kulmiani, virnistin ja nyökkäsin paljonpuhuvasti.
"Haluatko kokeilla nuita muutamaa estettä vielä?" Alexiina kysyi ja nyökkäsi noin kuudenkymmenen ja seitsemänkymmenen sentin korkeudessa oleville esteille.
"Mielelläni", vastasin hymyillen ja siirsin Doomiksen käynnistä laukkaan.
Laukkasin vain muutaman askeleen kun ymmärsin, että minulla oli aivan liian pitkät jalustimet. Hidastin orin pysähdykseen vanhempieni ja Alexiinan välittömään läheisyyteen ja lyhensin jalustimia. Kun pääsimme uudelleen laukkaan, Doomis oli jo menossa tosissaan. Se pureskeli kuolainta ja vaahto räiskyi sen rinnuksille. Ruunikko korskui vienosti ja oli selkeästi vahvana menossa kohti esteitä, mutta minulla säilyi kuitenkin vähintään illuusio siitä, että olin tilanteen herrana. Annoin orin leiskauttaa esteen yli ehkä hivenen kovaa ja se liiottelikin reilusti loikatessaan esteen yli. Se heilautti päätään ja jatkoimme matkaa seuraavalle esteelle. Annoin ohjaa ja liitelimme höyhenenkevyesti yli siitäkin.

4.6.2020 Myyntiponina, kirjoittanut kasvattaja
Doomis oli tallin juhlissa mukana myyntiponina sekä esitteli taitojaan katrilliesityksessä. Näin myyjä siitä kertoi kiinnostuneille: "Erittäin osaava ja ihastuttava luonne! Tätä voisin hehkuttaa loputtomiin, eikä ole edes ulkokultaista myyntipuhetta. Jos haussa on taitavalle juniorille kisaratsua, niin se on tämä, voin taata. Kuuliainen kouluradalla ja helppo ratsastaa, erinomainen hyppääjä estekentällä ja maastovarmakin vielä. Kaikenlainen käsittely soljuu, matkustaa kuin vanha konkari. Enpä keksi mitään varoittamisen aihetta. Hyvin menestynyt, upea isä. Jos yhtään on siihen tullut, niin tässä on once in a life time kisaponi."

28.9.2017 Poniostoksilla, kirjoittanut H
Enpä olisi koskaan uskonut, että päätyisin poniostoksille Kanadaan saakka. Eikä kyllä moni muukaan olisi uskonut, mutta täällä minä nyt kuitenkin olen ja katselen voikon ratsuponitamman vierellä tepastelevaa komeaa orivarsaa samalla, kun aurinko alkaa laskea suurten lumihuippuisten vuorten taa.

Olin salaa haaveillut ostavani ratsuponin, mutta tuttavani olivat jarrutelleet minua sillä perustein, että minulla on talli täynnä hienoja hevosia ja että mitä tekisin ponilla, jolle olisin melkein jo liiankin pitkä. Pystynhän minä menemään vielä ihan hyvin poneilla; olen kevyt kuin keijukainen, eikä pituuttakaan ole siunattu hirmuisesti. Joten miksipä ei?

Doomis hamusi uteliaana paljasta kättäni, jota tarjosin sille varsan tullessa luokseni. Orivarsa oli todella ihmisläheinen, mistä Alexiina oli jopa varoitellutkin, kun puhuimme aiemmin puhelimessa. Ruunikko varsa puski syliin kuin mikäkin kissa konsanaan. Se huvitti minua hirmuisesti, enpä ollut nähnyt ennen yhtä ihmisläheistä varsaa, varsinkaan oria!

Kaksikon kirmaillessa aikansa kentällä, olin tehnyt päätöksen; kyllä tuo varsa lähtee minun matkaani Suomeen. Siispä lähdettiin viemään ponimukset takaisin tarhaan, jonka jälkeen siirryttiin keskustelemaan enemmän asiasta ja täyttämään papereita.

Varsa saapuisi Suomeen ensikuun alussa!

12.9.2017 Kiaran varsominen, kirjoittanut kasvattaja
Kiaralle epäiltiin jo tulevan komplikaatio, sillä odotusaika venähti yliajalle tamman antamatta minkäänlaisia merkkejä varsonnan alkamisesta. Kiara vietiin eläinklinikalle toissapäivänä, mutta tänään voimme tallin puolesta iloisina ilmoittaa, että niin ponitamma kuin Kiaran pieni esikoisvarsa ovat molemmat terveitä ja hyvässä kunnossa! Synnytys oli tosin raskas ja tapahtumassa emätammaa oli autettava, sillä varsa oli kohdussa väärinpäin eikä suostunut tulemaan itse ulos. Hivenen pienikokoinen ruunikko orivarsa saa nimen Orange Wood's Doomerang, ja aika lähellä viimeisen tuomion tuleminen sen kohdalla olikin. 

Kiara viettää vielä jonkin aikaa varsansa kanssa erikoistarkkailussa, mutta palannee pian takaisin kotiin.