Vappula Toodaloo
EV-I
Perustiedot
| Sukupuoli | Ori |
| Omistaja | VRL-10444 |
| Rotu | Suomalainen puoliverinen |
| Kasvattaja | Matteo Locatelli/Vappulan Kartano |
| Säkäkorkeus | 169cm |
| Väri | Ruunikonkimo |
| Geenit | EaAa Gn |
| Syntymäaika | 07.07.2019 / 10v |
| Koulutustaso | HeA/130cm, estepainote |
Luonne
Toodaloo tai Tonttu on nimensä veroinen. Se ei ole ihan fiksuimmasta päästä, vaan vähän pönttö. Onneksi ori on kuitenkin hyväsydäminen ja yritteliäs hevonen, ei sen kanssa muuten mistään tulisikaan mitään. Maastakäsin kannattaa varoa hiukan kömpelön Tontun kanssa varpaitaan, muuten ori on kyllä oikein leppoisa hoidettava ja arvostaa rapsuttelua sekä kaiken tutkimista.
Selästä Tonttu on varsin yritteliäs ja rauhallinen hevonen, joka kuitenkin kaipaa ratsastajalta runsaasti tukea. Sekä tasaisella että esteillä takapää jää herkästi talliin, ja Tonttu kaipaakin runsaasti aktivointia. Esteillä ori hyppää yllättävällä varovaisuudella ja tarkkuudella, vaikka joskus hypyt jäävät turhankin laajoiksi. Ratsastajan tehtävä esteillä onkin kannustaa oria ja pitää se takapääkin matkassa. Maastossa Tonttu on kiltti, mutta jää herkästi tuijottelemaan millon mitäkin vaarallisuusarvion kaipaavaa.
Suku ja jälkeläiset
3-polvinen suku
Isälinja: Darcon F - Dark Ages - Tristan GER
Emälinja: Kastanjan Uthopia - Red Velvet v. Helmwald - Rosenduft
i. Darcon F |
ii. Dark Ages |
iii. Tristan GER |
iie. Shadegrown | ||
ie. Essence Fair |
iei. Frosten April | |
iee. Endeavour | ||
e. Kastanjan Uthopia |
ei. Universum Hills |
eii. Urano |
eie. Belle Bambina | ||
ee. Red Velvet v. Helmwald |
eei. Porter | |
eee. Rosenduft |
Jälkeläiset
30.06.2022 syntynyt suomalainen puoliverinen ori Cockadoodledoo
07.08.2022 syntynyt suomalainen puoliverinen tamma Acid Pop Lynx
Kilpailut ja näyttelyt
Kilpailut
Esko on kilpaillut maksimitasolleen (IntII) porrastetussa kouluratsastuksessa.
Kilpailutiedot.
Kausi 2021
Villit - 07.05.2020 - Hannaby Hanami Week - 130cm - 20/23, 8vp
Villit - 01.10.2021 - Seppele Cup 2021, syksy - 110 cm - 10/30, 0 / 4vp
Kausi 2022
Villit - 10.09.2022 - Ilvessuo - HeB - 21/22, 50,907 %
Villit - 10.09.2022 - Ilvessuo - HeA - 4/22, 66,584 %
Villit - 21.05.2022 - Seppele Cup - 110 cm - 2/30, 0-0vp
Villit - 27.08.2022 - Seppele Cup - 90 cm - 10/20, 4vp
Villit - 27.08.2022 - Seppele Cup - 110 cm - 10/20, 4vp
Villit - 17.12.2022 - Seppele - 90cm - 23/25, 12 vp
Villit - 17.12.2022 - Seppele - 110cm - 9/25, 0-4 vp
Kausi 2023
Villit - 09.06.2023 - Seppele Cup, kevät - Helppo B - 1/20, 69,773 %
Villit - 10.06.2023 - Seppele Cup, kevät - 90cm - 12/25, 4 vp
Villit - 2.9.2023 - Seppele Cup - 110cm - 15/20, 8vp
Villit - 3.9.2023 - Seppele Cup - 120cm - 19/30, 8vp
Villit - 7.10.2023 - Vaahterapolku - 110cm - 18/19, 12vp
Villit - 7.10.2023 - Vaahterapolku - 120cm - 12/22, 8vp
Kausi 2024
Villit - 18.5.2024 - Power Jump kvaali 2024 - Warm Up 110cm - 39/72, 8 vp
Villit - 19.5.2024 - Power Jump kvaali 2024 - 120cm - 3/93, 0-0 vp
Villit - 22.6.2024 - Juhannus-kisat - 110cm - 16/69
Villit - 22.6.2024 - Juhannus-kisat - 120cm - 57/77
ERJ Sijoitukset
ERJ - 04.10.2019 - Mörkövaara -120cm - 1/48
ERJ - 07.10.2019 - Mörkövaara - 120cm - 1/48
ERJ - 14.10.2019 - Mörkövaara - 120cm - 6/48
ERJ - 19.11.2019 - Hiivurin Suomenhevoset - 130cm - 1/29
ERJ - 22.11.2019 - Hiivurin Suomenhevoset - 130cm - 1/29
ERJ - 24.11.2019 - Hiivurin Suomenhevoset - 130cm - 4/29
ERJ - 26.11.2019 - Hiivurin Suomenhevoset - 130cm - 2/29
ERJ - 02.01.2020 - Kilpailukeskus Lupin - 120cm - 3/47
ERJ - 08.01.2020 - Kilpailukeskus Lupin - 120cm - 1/47
ERJ - 13.04.2020 - Cloughfield - 120cm - 7/50
ERJ - 16.04.2020 - Cloughfield - 120cm - 5/50
ERJ - 19.04.2020 - Cloughfield - 120cm - 7/50
ERJ - 19.04.2020 - Cloughfield - 120cm - 3/50
ERJ - 26.05.2021 - Yemene - 130cm - 5/33
Päiväkirja
10.08.2023 - Uusia tuulia, kirjoittanut omistaja
11.07.2023 Tonttu, kirjoittanut omistaja
Tonttu on vähän yksinkertainen ja hiukan kummallisen mallinen hevonen, mutta se on hyvä kilpahevonen. Ori on kilpailupaikalla rauhallinen, se suorittaa tasaisesti ja nauttii hyppäämisestä. Se on napsinut sijoituksia, jopa voittoja, metrikolmenkympin luokista saakka. Adaa hävettää, kun se katsoo niiden yhteistä kilpailukalenteria. Koko vuonna ainoa yhteinen kisa on ollut kesän Seppele Cup. Helppo B ja ysikymppi. Ei Ada ole hullumpi ratsastaja, ne olisivat varmasti selvinneet helposta Asta tai metrikympistä viime vuoden lailla, mutta treenaaminen on jäänyt vähälle. Tonttu asuu pihatolla ilman kunnollista estekalustoa ja vaikka Ada nauttii sekä hyppäämisestä että kilpailuympäristöstä, hän ei nauti kilpailemisesta.
Kilpaileminen jännittää joka kerta vietävästi. Vatsassa pyörii ja askeleiden lasku rataa kävellessä tuntuu puuroutuvan. Verryttelyssä on miljoona muutakin hevosta, eikä osa ratsastajista osaa varoa. Radalla menee yleensä ihan kivasti, mutta koko prosessi aiheuttaa enemmän kokonaisvaltaista stressiä ennen kisoja ja niiden aikana, eikä Ada löydä paljoa iloa kilpailemisesta. Kisahoitaminen on paljon mukavampaa, radan reunalla kasvava jännitys ja suoritusten seuraaminen sivusta tuntuu mukavammalta ilman omia suorituspaineita.
Tonttu ansaitsisi kilpailla. Ada huomaa usein kilpailuissa ja Tontun satulassa toivovansa, että se voisi seurata orin kilpailusuorituksia sivusta. Hän on yrittänyt hetken kysellä muilta kiinnostusta kisata orilla, mutta ketään tuttua ja luotettavaa ei tunnu löytyvän. Ada haluaisi kysyä Salmaa, mutta hänellä on jo kolme hevosta. Muut tutut eivät hyppää, eivät ole sen tasoisia että voisivat kisata Tontulla Adaa paremmin kuten Ada toivoo tai eivät halua kisata Tontulla muista syistä.
Ada harjaa Blisiä tallin käytävällä, kun Lokin karsinasta kuuluu sadattelua. Adan mielestä kirjava varsa on huvittava, vaikka Ada itse ei ikinä haluaisi sellaista hevosta eikä hän ole ihan varma miten Eedikään jaksaa hevosen kanssa.
”Eedi?” Ada kysyy, varmistaen että toinen on kunnossa.
”Joo? Tää kakara ei taas haluu riimua”, Eedi vastaa kuulostaen pääasiassa kyllästyneelle varsansa oikkuihin.
”Mä oon vähä miettinyt että mitä teen ton Tontun kanssa, eikö teillä oo siellä Ilvessuolla jotain myyntijuttua?” Ada kysyy jo hetken mielessä pyörineen kysymyksen työntäen ajatuksen hevosesta luopumisesta konkreettisten suunnitelmien puolelle.
”Joo, kui? Tai et… eiks teil oo siis menny ihan kivasti sen kans?” Eedi kuulostaa vähän hämmentyneeltä. Ada ei tunne Eediä kovin hyvin, mutta silti sävy ei ole sillekään täysin uusi.
”On joo, mutta mä en ole kilparatsastaja kuten sä ja Tonttu olisi jollekin muulle niin kiva kisahevonen”, Ada selittää, toivoen että Eedi ymmärtää vaikka se on ehkä eniten kisaratsastaja jonka Ada tuntee.
”Aa, joo, on meil, enemmän kyl kouluhevosii mut kyllä meilt pari ratsastajaa myyntijaksol löytyy estepuolelkin. Voin antaa sulle vaikka Markuksen numeron jos haluut, se hoitaa noit myyntisopparei?”, Eedi toteaa palaten asialliseen asiointisävyyn, siitä huomaa että Eedin tämä kuuluu Eedin työhön.
”Laita vain, kiitti”.
Illalla Ada tuijottaa Eedin lähettämää puhelinnumeroa Savusalontien sohvalla. Ilona on käpertynyt kainaloon rapsutettavaksi. Se tallentaa numeron. Päätös tuntuu liian isolta tehtäväksi välittömästi. Ehkä huomenna Ada uskaltaa soittaa.
05.04.2022 Liekkijärvi, kirjoittanut omistaja
Tammikuussa Ella oli laittanut koko Metkan myyntiin. Melkein kaikki hevoset ja koko tallin. Kuulemma ratsastuskoulun pito ei tuntunut siitä enää hyvältä eikä Metka pärjännyt
taloudellisestikaan riittävän hyvin. Mä olin löytänyt itseni suurimmassa kriisissä sitten valmistumisen. Valvoin öitä mun puolikkaan hevosen ja kokonaisen työn kohtalon yli, eikä se
ainakaan helpottunut, kun tila löysi ostajan jo helmikuun lopussa. Meillä olisi vappuun saakka aikaa tyhjentää talli, sitten uudet omistajat muuttaisivat sinne. Lännenratsuineen ja
poneineen. Tai ehkä se oli lännenratsuponeineen? Helmi-maaliskuussa vietin tunteja istuskellen hämmentyneen Tontun karsinassa, tehden puheluita ja rapsutellen kimoa epätoivoissani.
Ella myi mulle Tontun toisen puolikkaan naurettavan halvalla. Kai sitä vähän hävetti koko tilanne, ei se kauaa tallia ollut ehtinyt pitää.
Muuttopäivän aamu valkeni harmaana, ja Ella lähti kuskaamaan Tonttua ja mun vähäisiä huonekaluja Liekkijärvelle tallikämpältä. Tonttu kiipesi autoon tottuneesti, luullen varmaan,
että me mentäisiin vain kisoihin tai valmennukseen jonnekin naapuriin. Mä matelin hevosauton perässä hiekkateitä loppujen laatikoiden täyttäessä takapenkin ja auton perän, katsoen
kuinka taakse jäivät puolityhjäksi jäänyt Metka ja lopulta koko Eiteän kylä. Liekkijärvi tuntui erilaiselta kuin uinuva Eiteä, vaikka metsien ja peltojen keskellä Irenenkin talo
seisoi. Tontun uusi naapuri, shetlanninponi Iivari, ja sen kaveri, suokkiruuna Erkki, tarkkailivat korvat tötteröllä ja talvikarva pörröisenä, kun mä talutin nyt jo tilanteen omituisuuden
tajuavan Tontun sen uuteen karsinaan pieneen neljän hevosen talliin. Aina hymyilevä Irene lupasi pitää hyvää huolta Tontusta, luvaten, että mä voisin rauhassa tehdä muuttoni.
Tontun alkukertomus, kirjoittanut kasvattaja
Tämä otus tässä on Vappulan ensimmäinen puoliverikasvatti. Ja minkä epäonnisten tähtien alla se sattuikaan syntymään. No joo, ei teilata hevosta nyt ihan heti kättelyssä, mutta olisihan siitä voinut tulla vähän hmm.. edustavampi. Sekä itselleen, että Vappulalle. Sekä tietysti sitten vanhemmilleen, joissa ei kummassakaan ole kerrassaan mitään vikaa.
Matteo puuhaili ensimmäistä kasvattiaan innolla. Hänet löysi yllättäen useammin jostakin puhelinta selailemasta kuin hevosen selästä taikka valmentamasta. Melkoisella vimmalla siis on punnittu eri isävaihtoehtoja, emätammana kun sai kunnian toimia Matteon oma pieni kultamuru, Kastanjan Uthopia. Kun kaikki mahdollisuudet oli päälaelleen käännetty ja kuola lähestulkoon valuen tutkittu hunajaa maksavien saksalaisten GP-ratsujen sukutauluja, päätti Matteo kuitenkin kääntyä hyvän ystävänsä Akseli Ruusuvuoren puoleen.
Eipä mennyt toviakaan, kun Akseli jo esitteli Darcon F:n, tuon tummanpuhuvan komistuksen. Koska Akseli tunsi Uthopiankin kuin omat taskunsa, hän osasi heti kertoa, mitä puutteita Darcon Uthopiassa täydentäisi. Ja päinvastoin. Tuskinpa ehdin kissaa sanoa, kun Unski oli lähtenyt sulhonsa luo ja toi tuliaisiksi kotia sellaisen paketin, että.. Hämmästyttää vieläkin.
Tontun luonne kasvattajalta
Toodaloo ei ehtinyt ihan ensimmäisenä jonoon, kun tasapainoa jaettiin. Ja sen jälkeen se myöhästyi pahemman kerran, kun jaossa oli fiksuus. Heppaparka. On se omalla tavallaan sympaattinen ja aivan ihana pieni hössöntössö, mutta hieman olin Toodaloon ensimmäisinä elinvuosina epäileväinen sen tulevan estehevosen uran suhteen. Se tuiskahti turvalleen taatusti triplasti useammin kuin varsat keskimäärin. On se todistetusti myös pyllähtänyt kertaalleen. Ei siinä mitään fyysistä vikaa kuitenkaan ole. Hieman vain piuhoilla on pituutta, eikä se aina tahdo muistaa, että jalkoja on kaiken kaikkiaan neljä ja niitä kaikkia pitäisi vuorotellen nostella.
Onneksi Toodaloo oli skarppina kun jaossa oli yritteliäisyys. Se niin kovasti aina tahtoo tehdä oikein! Toodaloo on ratsuna aika rauhallinen ja sen kanssa on estekentilläkin syytä pitää vauhti maltillisena, jotta se ehtii järjestellä jalkansa paikoilleen. Aikaluokkiin Toodaloon kanssa ei kannata yrittää lähteä. Sillä menisi pasmat ihan sekaisin, jos pitäisi kiitää tuhatta ja sataa ja muistaa vielä hypätäkin! Toodaloo kaipaa paljon tukea selästä käsin ja sen oikeinpäin ratsastus on ehdottoman tärkeää. Ruunan takapää kaipaa valtavasti aktivointia tai muuten se laahaa kilometrin jäljessä - ei ihan ideaalein ominaisuus estehevoselle. Kunnolla ratsastettuna Toodaloolla on valtavan kokoinen laukka ja iso ravi. Hidastempoisia kumpikin, mutta suht tahdikkaita.
Kuitenkin Toodaloo hyppää aika nätisti. Se on varovainen ja yrittää muistaa pitää kaikki jalkansa niin lähellä vatsaa kuin suinkin. Toodaloo yllättäen löytää ponnistuspaikat hienosti itse, mutta paljon kehuja ja kannustusta sille saa antaa, jotta se jaksaa tsempata radan loppuun asti. Se usein liiottelee hypyissään ja ottaa turhankin isoa ilmavaraa, mutta se anteeksi annettakoon.
Hoitaessa ja muutenkin käsiteltäessä Toodaloo on itse leppoisuus. Joskus se hössöttää ja tutkii hoitajan ja harjakorin kolmeen kertaan, se lienee perintöä emältään. Välillä se hölmöyttään kiiruhtaa karsinasta ulos, muttei se aina itsekään tiedä, mistä sekin ajatus päähän putkahti. Toodaloo kun yritteliäänä ja tunnollisena hevosena haluaa joka tilanteessa toimia oikein. No myönnettäköön, on se tosi kiva hevonen, vaikkei se olekaan ihan niin pramea kuin Vappulan ensimmäisen kasvatin olisi suonut olevan.
Päiväkirjamerkintä, 12.07.2019, kirjoittanut kasvattaja
Aina niin perin positiivisen Matteonkin kulmat alkoivat painaa huolesta alaspäin. Hän seurasi Toodaloon kehitystä valtavalla tarkkuudella. Ihme, ettei miehellä ollut käytössä Excel-taulukkoa, johon hän merkkaisi varsan syömiset ja juomiset millilleen. Vaikka kukapa ei esikoisensa kohdalla vetäisi vähän överiksi.
Toodaloossa huoletti sen kömpelyys. Pieni ori ei meinannut pysyä emänsä perässä, vaan ensimetreistään lähtien sen liikkuminen on ollut huojuvaa ja epätasapainoista. Se ei kirmannut samalla ketteryydellä ympäri laidunta kuin samanikäiset suokkivarsat, joista Toodaloo oli saanut kavereita itselleen. Kehitystä tapahtui toki, mutta hitaanlaisesti.
"Mitä puuhaat?" kyselin, kun bongasin Matteon pakkailemasta traileria. Eläinlääkärivisiittiä oli puuhaamassa. Hän halusi varmistaa, että Toodaloolla on oikeasti kaikki hyvin, eikä se ole esimerkiksi kipeä mistään. Yritin jälleen rauhoitella, että se vaan kehittyy hitaammin kuin muut. Muuten täysin terve ja reipas nuori mies. Mutta ei auttanut. Takavalot vilkkuen Toodaloo emänsä Unskin kanssa lähti kohti eläinsairaalaa.
Monta tuntia ja monen monta kulutettua euroa myöhemmin Matteo hevosineen saapui takaisin Vappulaan. "There's nothing wrong", hän sanoi helpotusta äänessään. Toodaloo on fyysisesti terve, sillä vain on pidemmät piuhat kuin keskivertovarsalla. Teki mieli sanoa, että niinhän minä sanoin, mutten raaskinut.
Päiväkirjamerkintä, 25.07.2019, kirjoittanut kasvattaja
Toodaloo oli aikaisemmin ilmoitettu kuun loppupuolella olevaan estevarsojen laatuarvosteluun, joten Auburnin irtohypytystapahtuma toimi erinomaisena treenipaikkana. Matteo talutti nuoren orinsa itsevarmasti maneesiin. Hän toki tiesi, ettei Toodaloo ollut lahjakkain ilmestys, mutta yhtä kaikki mies oli ylpeä ensimmäisestä kasvatistaan. Miehen ja kaksivuotiaan perässä käveli Aatu Ahlström, omalla hevosellaan Power Jumpiin osallistuva Vappulaa edustava esteratsastaja.
Nuoreksi Toodaloo otti uuden tilanteen vastaan yllättävän lunkisti. Ehkä sillä ei vaan ole vielä piuhat yhdistyneet, eikä se tajua vielä säikkyä, Elli ajatteli itsekseen katsomossa. Sen verran ori kuitenkin tsemppasi, ettei kompuroinut kertaakaan, vaan esitti yllättävän hyvää liikettä ollakseen Toodaloo. Sen ravi oli vähän tahditonta, mutta irtona esitetyssä laukassa oli hyvä tahti ja eteenpäinpyrkivyys. Jostain Toodaloo oli kaivaut karismaattista ryhtiäkin ruunamaisen olemuksensa päälle.
Kujalle Toodaloo sai mennä vapaana, sillä se oli verrattain rauhallinen esiintyjä. Tai olisi saanut mennä, jos se olisi sinne tajunnut mennä. Kääntyi vaan ympäri sen näköisenä, että mikäs juttu tässä nyt. Että ei kai sitä suinpäin vaan yksinään lähdetä, apua tarvitaan! Matteo ohjasi Toodaloon kujansuulle ja herneet hevosen päässä yhdistyivät. Ai että esteitä! No mikä jottei! Olihan se kujalla ollut kotonakin, nyt vaan ei ihan ymmärrys uudessa kujassa riittänyt.
Toodaloo hyppäsi vähän tasapainottomasti, eikä aina ihan keskeltä estettä. Se kuitenkin muisti ottaa näppärästi jalkansa mukaan hyppyihin, eikä tainnut kolauttaa kuin kolmesti. Kujan jälkeen Toodaloo antoi ottaa hyvin kiinni. Se suorastaan etsi katseellaan Aatun, jottei sen tarvinnut yksinään päätellä, mitä seuraavaksi olisi tarkoitus tehdä.
"I think he's a jumper after all", Matteo myhäili tyytyväisen oloisena haettuaan paperit kansliasta. Aatu piteli kuuliaisena paikoillaan seisoskelevaa Toodaloota ja Elli rapsutteli hajamielisenä orin kaulaa. Ja tosiaan! Hyppytekniikasta Isabella Sokka oli antanut Toodaloolle arvosanaksi 2. Se merkitsi hyvää suoritusta ja potentiaalia esteille. Tämä jos mikä oli yllätystulos, Elli kun oli odottanut Toodaloon suoriutuvan ykkösen tasoisesti. Hevosen omistajalla riitti kuitenkin uskoa ja positiivista asennetta oriaan kohtaan. Askellajit arvosteli Tiina Kaajapuro. Arvostelussa laukalla oli suurempi painoarvo, mutta ravikin arvosteltiin. Toodaloon arvosana oli kolmonen eli erinomainen suoritus, ilmiömäistä kapasiteettia ja erotus edukseen. Vau! Lisäksi Alma Koskela antoi yleisarvosanaksi Toodaoolle kolmosen.
Ehkä orista tosiaan on vielä estehevoseksi!
Tuomariston kommentti:
"Hypyissä paljon hyvää, mutta kuten monella muullakin, selän käyttö jäi hieman vajavaiseksi. Pelkällä takaosalla ponnistaminen ei kanna kaikista korkeimpiin luokkiin asti, ja toisaalta vammariski lisääntyy. Tasapaino oli heikko eikä orilla ollut omaa silmää parhaille ponnistuspaikoille. Laukka oli kuitenkin hienoa ja laadukasta: nuoren saa varmasti myöhemmin ratsastettua pyöreämmäksi! Myös ravissa oli hyvä tahti ja irtonaisuus. Yleistuomari Koskela näkikin varsassa paljon potentiaalia, kunhan sen tasapaino paranee ja lihaksisto kehittyy. Luonne vaikuttaa ihastuttavan mukautuvaiselta, ori on lempeä ja rauhallinen. Se ei hätkähtänyt tapahtumapaikan hälinää ja luotti selkeästi käsittelijöihinsä. Miellyttämishaluisen ja yritteliään hevosen pieniä puutteita tekniikassa on helppo ratsutus- sekä myöhemmässä ratsastusvaiheessa parantaa. Koskela kuitenkin muistuttaa olemaan erityisen kärsivällinen: ystävällisen ja hieman hitaasti kehittyvän nuoren orin motivaatiota ei kannata lannistaa liian vaikeilla tehtävillä tai liian nopealla etenemisellä." (Tuomariston kommenttien lisäksi yleisöstä kuului Ciaaaao Matteo!! Come stai?? ja niin edelleen, sillä Viivi muisti Vappulassa tapaamansa italialaisen erittäin hyvin).